Kokemuksia nuoruuden yksinäisyydestä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää yli 30-vuotiaiden kokemuksia nuoruudessa koetusta yksinäisyydestä ja yksinäisyyden kuvautumista elämänkulussa nuoruudesta aikuisuuteen. Tutkielmani taustoitus rakentuu yksinäisyyden, nuoruuden ja elämänkulun käsitteiden ympärille. Yksinäisyys on ilmiönä noussut yhä enemmän osaksi yhteiskuntatieteellistä keskustelua. Yksinäisyyden on ymmärretty olevan hyvin henkilökohtainen asia, joka tekee yksinäisyyden tunnistamisesta ja siihen tarttumisesta haastavaa. Olen valinnut tutkielmaan näkökulman elämänkulusta kiinnostukseni painottuessa siihen, millaisia merkityksiä nuoruudessa koetulle yksinäisyydelle aikuisuudessa annetaan sekä millaisena koettu yksinäisyys kuvataan elämänkulussa kohti aikuisuutta. Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka aineistona on 17 yksinäisyydestä kertovaa kirjoitusta. Aineiston olen kerännyt kirjoituskutsulla Tietoarkiston Penna keruuta hyödyntäen. Kirjoituskutsua on levitetty sosiaalisessa mediassa, WhatsApp -ryhmissä sekä Facebookin ”yksinäiset yhteen”, ”yksinäisten keskusteluryhmä” ja ”yksinäisten ihmisten vertaistuki” -ryhmissä ja näiden keskustelualustoilla sekä Vauva.fi ja kaksplus.fi -keskustelualustoilla. Lisäksi aineistonkeruuta on mainostettu ilmoitustaulumainoksella Kouvolan kaupunginkirjastossa, Töölön kirjastossa ja Kouvolan Porukkatalolla. Aineiston olen analysoinut sisällönanalyysin avulla. Aineiston analyysissä olen pyrkinyt vastaamaan siihen, millaisia merkityksiä nuoruudessa koetulla yksinäisyydelle annetaan sekä millaisena yksinäisyys kuvataan elämänkulussa kohti aikuisuutta. Aineistoni perusteella nuoruudessa koetun yksinäisyyden merkityksiä kuvattiin sosiaalisena yksinäisyytenä, emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksena, haasteina läheisissä ihmissuhteissa sekä yksilön tunteita ja epävarmuustekijöinä. Sosiaalinen yksinäisyys kuvautuu aineistossa kaverisuhteen puuttumisena. Taustatekijöinä yksinäisyyden kokemukselle on kuvattu perheen muuttoa tai eritahtista kasvua ikätovereiden kanssa. Emotionaalista yksinäisyyttä on aineistossa kuvattu kokemuksena ylimääräisyydestä, ulkopuolisuuden kokemuksena tai erillisyytenä muista. Tähän nähdään liittyvän myös vuorovaikutuksen haasteet, joita on kuvailtu vaikeutena tai kyvyttömyytenä kertoa yksinäisyyden kokemuksesta. Aineistossa yksinäisyys on saanut merkityksensä myös läheisten ihmissuhteiden kautta, johon on katsottu liittyvän nuoruuden turvattomuus, kodin olosuhteet sekä läheisten ihmissuhteiden katkeaminen tai niiden puuttuminen. Yksinäisyyden kokemus on tutkielman aineistossa kuvautunut kielteisenä asiana, jonka on ajateltu vaikuttaneen paljon arkeen ja yksilön sosiaaliseen käyttäytymiseen. Aineistossa tunteita on sanoitettu muun muassa surun ja häpeän kautta, jolloin yksinäisyydelle on annettu merkityksiä tunteiden tai yksilön epävarmuustekijöiden kautta. Elämänkulun näkökulmasta yksinäisyys kuvautuu jatkumona nuoruudesta aikuisuuteen, jolloin yksilöllä on kokemus yksinäisyyden olemisesta osa elämää. Tähän ei aineistossa nähty eroavaisuuksia yksin eläjän, perheellisen tai työelämään kuuluvien välillä. Toisaalta nuoruudessa koetulla yksinäisyydellä nähdään aineiston perusteella olevan myös pitkäkestoisia seurauksia yksilön elämässä, joka heijastuu sosiaalisiin suhteisiin. Tätä on aineistossa kuvattu epävarmuutena, luottamuksen haasteina ja sosiaalisena eristäytymisenä. Aineistossa yksinäisyyden osalta kuvautui myös muutos parempaan, joka kuvastaa kokemuksesta ammennettua voimaantumista ja aiempaa paremman tilanteen sanallistamista osaksi omaa elämänkulkua.