Kutsu kuvittelemaan: Kestävä hyvinvointi lasten utopioissa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen hyvän elämän merkityksiä sekä kestävän hyvinvoinnin piirteitä 5–6-vuotiaiden lasten tuottamissa utopiakuvauksissa. Tutkin, minkälaisia hyvinvoinnin tekijöitä lapset liittävät hyvään elämään, ja tarkastelen kestävyysulottuvuuksia lasten hyvinvointipuheessa. Tutkimusta motivoi ymmärrys inhimillisen hyvinvoinnin kytkeytyneisyydestä luontoon ja luonnonvaroihin sekä ilmastonmuutoksen ja lajikadon synnyttämä paine kestävämmän hyvinvointikäsityksen omaksumiseen. Nykyinen ympäristöpolitiikka määrittelee ratkaisevasti kasvavien sukupolvien hyvän elämän edellytyksiä. On siis enemmän kuin perusteltua tutkia juuri lasten näkemyksiä siitä, mitkä ovat hyvän elämän rakennuspalikat.

Laadullinen tutkimukseni sijoittuu metodologisesti kriittisen humanistisen tutkimuksen kentälle. Tutkimusmenetelmänä on käytetty utopiatyöskentelyä. Työskentely teki näkyväksi lasten käsityksiä hyvästä elämästä sekä osoitti, mitkä yhteiskunnalliset seikat lapset näkivät korjattavina. Keräsin aineiston keväällä 2023 järjestämissäni työpajoissa, joissa lapsiryhmät (n=23) suunnittelivat perustuslait omille utopiamaailmoilleen. Analysoin nauhoitetun keskusteluaineiston ja kolme lasten tuottamaa perustuslakia abduktiivisella sisällönanalyysillä. Paikannettuani aineistosta lasten tuottamaa hyvinvointipuhetta tutkin aineiston kestävyysulottuvuuksia hyödyntäen Hirvilammin ja Helneen kestävän hyvinvoinnin jäsennystä (HDLB).

Lapset kuvailivat utopiamaailmojen hyvinvointia osoittaen sekä vallitsevan hyvinvointiparadigman omaksumista että utooppisen mielikuvituksen käyttöä. Lasten hyvinvointiajattelu heijasteli vahvasti heidän omaa kokemuspiiriään, mutta he tekivät viittauksia myös omasta elämästään kaukaisempiin yhteiskunnallisiin diskursseihin. Vaikka lasten vastauksissa esiintyi vaihtelua ryhmien välillä, utopiakuvauksia yhdisti hyvinvointikäsitys, jossa korostuivat liberaalit pohjoismaiset hyvinvointiarvot kuten tasa-arvo, demokratia, moniarvoisuus ja ekologinen kestävyys. Hyvinvointiajattelussa näkyi myös vaurauden ja kuluttajuuden assosiointi onnellisuuteen. Utopioissa lapset kuvailivat yltäkylläisyyttä, joka liittyi paitsi aineellisiin, lähinnä haluihin perustuviin hyvinvointiarvoihin (Having), myös aineettomiin arvoihin – mielekkääseen ja vastuulliseen tekemiseen (Doing), inhimillisiin ja ei-inhimillisiin yhteyksiin (Loving) sekä itsensä toteuttamiseen ja elävään läsnäoloon (Being). Hyvinvoinnin kestävyysulottuvuudet kietoutuivat lasten utopioissa relationaalisesti yhteen.

Tutkimustulosten pohjalta esitän kolme ehdotusta: jotta orientoituminen kestävämpään hyvinvointikäsitykseen olisi mahdollista, tarvitaan 1. elämän keskinäisriippuvuuksien tunnistamista 2. aineettoman hyvinvoinnin korostumista sekä 3. kollektiivisia utopioita.

The exceeding global warming and biodiversity loss pose a threat to human life, making it crucial for societies to find a new narrative of wellbeing. The purpose of this study was to reveal what kind of conceptions children relate to ‘good life’ and how these conceptions resonate to the concept of sustainable wellbeing. The study is motivated by the perception that human wellbeing is fundamentally connected to nature and natural resources, as well as the urgency to re-imagine our way of living in the era of climate emergency. Today’s climate policies determine the conditions in which the growing generations must live in. How do children describe wellbeing in an ideal world?

The study was conducted by examining constitutions of utopian societies made by three groups of 5-6-year-old children (n=23) living in Tampere, Finland. Guided by critical humanism, I analyzed these constitutions and the recorded data using abductive content analysis. To locate the aspects of sustainability in the utopian constitutions I used the multidimensional and relational HDLB-model of wellbeing by Hirvilammi and Helne.

In their utopias the children emphasized wellbeing values often associated with Nordic welfare societies, such as equality, diversity, and ecological sustainability, but also consumerism and association of wealth and happiness. The children used both utopian thinking and repeating of cultural norms familiar to them. The utopias represented material aspects of wellbeing (Having), but also nonmaterial aspects, including meaningful and responsible activities (Doing), relations to humans and other species (Loving) as well as self-fulfillment and alert presence (Being). The dimensions of wellbeing were relationally interconnected in the children’s utopias.

Based on the results and the theoretical framework I argue, that in order to change the wellbeing paradigm humanity needs to start emphasizing and cultivating 1. realization of interconnectedness (of human and nonhuman worlds) 2. nonmaterial aspects of wellbeing, and 3. recollectivization of utopias