Intellectual History of Ken Booth's and E. H. Carr's Ontology and Epistemology: Comparing Two Aberystwyth Scholars in the Intellectual Context of International Politics

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan kansainvälisen politiikan ontologiaa ja epistemologiaa keskittyen E. H. Carrin ja Ken Boothin töihin. Tutkielman aineistoina toimii muutamia kirjoittajien teoksia kuten The Twenty Years’ Crisis ja Theory of World Politics. Tutkielmassa keskitytään käsittelemään ontologiaa ja epistemologiaa, koska ne määrittävät mitä eri teoriat tai tieteenalat käsittävät olevan olemassa, ja miten tästä olemassa olevasta voi saada tietoa. Carr ja Booth taas valikoituivat tutkielmaan, koska Carria on pidetty realismin isänä, kun taas Booth on kehittänyt emansipatorista realismia lähestymistapana kriittiselle turvallisuustutkimukselle. He ovat myös työskennelleet alalla eri ajankohtina, jonka vuoksi näiden kahden jonkinlaisiksi realisteiksi ymmärrettyjen tutkijoiden vertailu on kiinnostavaa. Tutkimusmetodiksi tutkielmalle valikoitui aatehistoriallinen metodi, sillä se mahdollistaa aatteiden ja ideoiden tutkimisen. Metodin mukaisesti tutkielmassa ensin rajattiin mistä tutkimuksella halutaan saada tietoa. Tämä rajaus näkyy tutkimuskysymyksessä, joka on: mitä eroja ja samankaltaisuuksia on Carrin ja Boothin näkemyksissä ontologiasta ja epistemologiasta ja miten kansainvälisen politiikan ontologian ja epistemologian kehitys liittyy tähän? Tutkielmassa tutkitaan mitä merkityksiä aineistossa on, mikä on niille sopiva konteksti ja millaisia argumentatiivisia suhteita aineistoilla on. Tässä tieteenalan historian ja erityisesti eri aikakausien hegemonisten ideoiden ymmärrys on tärkeää, ja niitä käsitelläänkin analyysikappaleissa. Analyysissä nousi esiin, että sekä Carr ja Booth hylkäävät kansainvälisen politiikan realistisen valtiokeskeisen ontologian, mutta molemmat myös hyväksyvät joitakin realismin keskeisiä oletuksia. Epistemologiassa tutkijat päätyvät samankaltaiseen lopputulokseen eri lähtökohdista. Carr on kritisoi suoraan ja vahvasti positivismia. Booth taas ottaa lähtökohdaksi, että positivistinen metodologia voi olla sopiva tietyissä tapauksissa, mutta päätyy silti kritisoimaan samoja positivismin perusoletuksia kuin Carr. Yleensä nämä tutkijat ymmärretään kaukaisiksi toisistaan niin lähestymistapansa kuin aikakautensakin puolesta, siispä heidän samankaltaisuuksien paljastaminen vääjäämättä kyseenalaistaa tätä käsitystä. Mustavalkoinen ymmärrys alan kehityksestä suoraan etenevänä kronologiana yksinkertaistaa alan moniäänisyyttä ja vahvistaa hegemonisia käsityksiä. Tutkielman johtopäätelmäksi muodostuukin, että alan kehityskulkua tulee tarkastella laajasti ja kriittisesti, ei hallitseviin tiukkoihin käsityksiin sovittamalla.