Pölyttäjäystävällinen arkkitehtuuri : Pölyttäjät julkisten rakennusten läheisyydessä

Abstract

Pölyttävät hyönteiset ovat välttämättömyys toimivalle maataloudelle sekä luonnonekosysteemien toiminnalle. Pölyttäjien määrä maailmanlaajuisesti on viime vuosina huomattavasti laskenut. Monet tekijät vaikuttavat pölyttäjien vähenemiseen, mutta isoin tekijä on pölyttäjien elinympäristön kaupungistuminen. Tiivis rakennettu ympäristö vähentää pölyttäjien lisääntymis- ja ruokailuympäristöjä. Monimuotoisen kaupunkiluonnon ylläpitämiseksi myös pölyttäjiä tarvitaan rakennettuun ympäristöön. Pölyttäjien lisäämiseksi rakennetussa ympäristössä on oltava tarpeeksi vihreää infrastruktuuria, jotta pölyttäjillä on tarpeeksi ravintoa siitepölyä sekä mettä tarjoavasta kasvillisuudesta. Kasvillisuus tarjoaa pölyttäjille myös suojaa sekä pesimispaikkoja. Kandidaatintyössä tutkitaan, kuinka pölyttäjien elintilaa ja sitä kautta niiden määrää rakennetussa ympäristössä voitaisiin lisätä. Nykypäivän kaupunkisuunnittelussa huomioidaan erilaisten puisto- ja luontoalueiden sisällyttäminen kaupunkikuvaan. Tässä työssä tarkastellaan erilaisia tapoja, kuinka arkkitehtuurin keinoin voidaan parantaa pölyttäjien hyvinvointia rakennetussa ympäristössä. Tarkastelussa myös se, kuinka rakennusten, tässä tapauksessa julkisten rakennusten, tulee liittyä ympäröiviin luontoyhteyksiin mahdollistaakseen toimivan elinympäristön pölyttäjille. Tutkimus rajataan Suomessa yleisimpiin pölyttäjähyönteisiin: mehiläisiin, kimalaisiin, kukkakärpäsiin ja päiväperhosiin. Pölyttäjien tarpeita ja pölyttäjäystävällisen arkkitehtuurin keinoja verrataan case-kohteeseen, joka tässä kandidaatin työssä on Helsingin Jakomäessä sijaitseva palvelurakennus Jakomäen Sydän.