Rahat tai henki: Finanssikriisin päätöksenteon terveysvaikutukset Euroopassa

Abstract

Maailmanlaajuinen finanssikriisi levisi vuonna 2008 Yhdysvalloista Eurooppaan ajaen koko mantereen taloudelliseen ahdinkoon. Finanssikriisin myötä Eurooppa ajautui eurokriisiin, joka aiheutti lähes eksistentiaalisen kriisin Euroopan unionille ja eurolle. Vastauksena kriisiin eurooppalaiset päätöksentekijät yhdessä Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa lanseerasivat laajat lainaohjelmat pelastaakseen pulaan joutuneet valtiot. Lainojen ehtoina olivat kuitenkin ankarat säästötoimenpiteet, jotka ovat jälkikäteen osoittautuneet haitallisiksi niin talouskasvun kuin terveyslopputulemienkin näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia terveysvaikutuksia finanssikriisissä harjoitetulla päätöksenteolla on ollut. Terveysvaikutukset luokitellaan kolmeen luokkaan: vaikutukset terveyteen, vaikutukset terveydenhuoltoon ja hoitoon pääsyyn sekä vaikutukset terveyseroihin. Päätöksenteko määritellään ankarina säästötoimenpiteinä (engl. austerity measure), joita toimeenpantiin Euroopassa lainaehtojen mukaisesti. Tutkielma toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena, johon valikoitui 22 tutkimusta. Katsauksessa käytetyt tutkimukset ovat vertaisarvioituja ja ne perustuvat laajoihin tilastoaineistoihin, jotka kattavat kymmeniä Euroopan tai Euroopan unionin valtioita ja satoja tuhansia ihmisiä. Aineiston laajuuden myötä tutkielman validiteetti on korkea ja tutkielmassa luotu kuva eurooppalaisten terveyslopputulemista finanssikriisin seurauksena on pätevä. Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että finanssikriisillä ja sen yhteydessä harjoitetuilla ankarilla säästötoimenpiteillä on ollut heikentävää vaikutusta eurooppalaisten terveyteen. Säästötoimenpiteet ovat vieneet terveydenhuollon resursseja ja hoitoon pääsy on vaikeutunut. Terveyserot ovat kasvaneet koko Euroopassa niin valtioiden sisällä kuin niiden välillä. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan ole vailla ristiriitoja. Tutkimukset, joiden aineistona on käytetty subjektiivisia terveysmittareita, kuten itsearvioitua terveyttä (self-rated health, SRH), osoittivat pääosin negatiivisempia terveysvaikutuksia kuin tutkimukset, joissa käytettiin objektiivisia mittareita, kuten sairastavuus- ja kuolleisuustilastoja. Tutkimusten mittarit, tekotapa ja tulosten kontekstointi vaikuttivat tutkimusten tuloksiin ja johtopäätöksiin niiden yhteiskunnallisesta merkityksestä.