Lappeenrannan puhekieli lappeenrantalaislukiolaisten silmin

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Lappeenrannassa lukiota käyvien nuorten käsityksiä Lappeenrannassa puhuttavasta puhekielestä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä lappeenrantalaislukiolaisilla on paikallisen puhekielen nykytilanteesta. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Millaisia näkemyksiä lappeenrantalaislukiolaisilla on paikallisen puhekielen muutoksesta ja vaihtelusta? 2) Mitä nimityksiä lappeenrantalaislukiolaiset käyttävät paikallisesta puhekielestä? 3) Millainen suhde lappeenrantalaislukiolaisilla on tiettyihin kielenpiirteisiin, jotka ovat olleet vanhastaan kaakkoismurteissa keskeisiä tai jotka ovat aiemman tutkimustiedon perusteella osoittautuneet suomalaisessa puheyhteisössä laajalevikkisiksi tai parhaillaan leviäviksi?

Tutkimus edustaa sosiolingvististä kielikäsitystutkimusta. Aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, että kielikäsitystutkimuksen avulla voidaan selvittää käynnissä olevia kielenmuutoskehityksiä, sillä kielenkäyttäjien kielikäsitykset ovat yhteydessä kielellisiin muutoksiin. Tutkimuksen teoriataustassa olennaisena osana on myös suomen murrehistoria, sillä Lappeenranta sijaitsee murremaantieteellisesti kaakkoismurteiden päämurrealueella ja paikallisen puhekielen hahmottelussa on tärkeää peilata nykytilannetta historiaan.

Tutkimusaineistona on huhtikuussa 2023 kerätty sähköinen kyselyaineisto. Aineisto kerättiin kahdessa lappeenrantalaisessa lukiossa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien avustuksella. Kysely sisälsi sekä avoimia että suljettuja kysymyksiä, ja kysymysten avulla selvitettiin vastaajien käsityksiä Lappeenrannassa puhuttavasta puhekielestä. Analysoitavan aineiston koko on 161 lomaketta. Suljettujen kysymysten analyysissa on hyödynnetty määrällisiä analyysimenetelmiä, ja avoimia vastauksia on analysoitu laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimus välittää monipuolista kuvaa Lappeenrannassa puhuttavasta puhekielestä lappeenrantalaislukiolaisten näkökulmasta. Paikallisen puhekielen vaihtelu ja muutos näkyy vastaajien mukaan persoonapronominien vaihteluna, englannin kielen vaikutuksena, ikään liittyvänä vaihteluna, sosiaalisen median vaikutuksena, muiden murteiden tai puhekielten vaikutuksena, slangeina sekä kunnan sisäisenä vaihteluna. Lukiolaiset nimittävät paikallista puhekieltä erityisesti Etelä-Karjalan murteeksi tai Lappeenrannan murteeksi mutta käyttävät myös esimerkiksi nimityksiä karjalan murre, mie–sie-murre tai mie–sie-kieli, kaakkoismurre, Lappeenrannan puhekieli, Kaakkois-Suomen murre sekä Lappeen murre. Lappeenrantalaisimmiksi kielenpiirteiksi lukiolaiset mieltävät kaakkoismurteiset persoonapronominit (mie, sie sekä myö, työ, hyö), itämurteisen yleiskielen d:n kadon (reagoitavina esimerkkeinä nähään, tehään, ahistaa, kaheksan sekä syyä, juua, tuua) sekä laajemmin yleistyvän ja leviävän A-loppuisten vokaaliyhtymien monoftongiutumisen (reagoitavina esimerkkeinä kauhee, kipee, upee sekä karkkii, sipsii ja maitoo, puuroo). Vanhastaan kaakkoismurteinen ts-konsonanttiyhtymä (reagoitavina esimerkkeinä metsä, katsoa, etsiä, seitsemän) on lukiolaisten käsitysten perusteella väistynyt länsimurteisen tt-vastineen tieltä (mettä, kattoa, ettiä, seittemän).

Kokonaisuutena tutkimus osoittaa, että Lappeenrannan puhekieli on lukiolaisten silmin yhdistelmä perinteisiä kaakkoismurteisuuksia ja muualta levinneitä yleistyviä puhekielisyyksiä. Tulokset ovat linjassa variaationtutkimuksen keinoin saadun tutkimuksen kanssa: Lappeenrantaan on levinnyt sellaisia puhekielen piirteitä, jotka ovat laajassa ekspansiovaiheessa niin maantieteellisesti kuin sosiaalisestikin. Puhekieli koetaan kuitenkin paikalliseksi esimerkiksi puhekielen nimitysten tasolla, ja erityisesti kaakkoismurteiset persoonapronominit mie ja sie koetaan tutkimuksen mittareiden mukaan tärkeimmäksi osaksi paikallista puhekieltä.