Tiedollinen epäoikeudenmukaisuus mielenterveyskuntoutujien hoito- ja diagnosointiprosessissa
Suokas, Emma (2024)
Suokas, Emma
2024
Filosofian maisteriohjelma - Master's Programme in Philosophy
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404173665
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404173665
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastelen, millainen rooli tiedollisella epäoikeudenmukaisuudella on mielenterveyskuntoutujien hoito- ja diagnosointiprosessissa. Tiedollinen epäoikeudenmukaisuus on Miranda Frickerin käsite, jolla on kaksi muotoa: todistuksellinen ja hermeneuttinen epäoikeudenmukaisuus. Käyn läpi todistuksellisen ja hermeneuttisen epäoikeudenmukaisuuden piirteet ja niihin liittyvät käsitteet, kuten identiteettiennakkoluulon, identiteettivallan ja hermeneuttisen marginalisoinnin. Tiedollisessa epäoikeudenmukaisuudessa olennaista on ennakkoluulojen myötä tehty uskottavuuden aliarviointi ja jaetuissa käsitteellisissä resursseissa olevat aukot.
Tiedollinen epäoikeudenmukaisuus liittyy sosiaalisen ja feministisen epistemologian alaan, ja taustoitankin käsitettä käymällä lyhyesti läpi sosiaalisen ja feministisen epistemologian suuntauksia. Lisäksi tarkastelen tiedollista epäoikeudenmukaisuutta myös hyve-epistemologian alalla, sillä tiedollisen epäoikeudenmukaisuuden käsitteessä hyveillä on oma roolinsa.
Tutkielmani pääargumentti on, että tiedollinen epäoikeudenmukaisuus on rakenteellinen ongelma mielenterveyskuntoutujien hoidossa. Käsittelen erilaisia tutkimuksia mielenterveyskuntoutujiin kohdistuvasta stigmasta, ennakkoluuloista ja heidän kohtelustaan terveydenhuollossa. Tutkimuksista käy ilmi, että osa mielenterveyskuntoutujista kokee tiedollista epäoikeudenmukaisuutta terveydenhuollon ja mielenterveyden palveluissa. Tiedollisen epäoikeudenmukaisuuden seurauksia ovat hoidon laadun heikkeneminen ja asianmukaisen diagnoosin saamisen vaikeutuminen. Tarkastelen lisäksi mielenterveyskuntoutujien tiedollista toimijuutta ja haavoittuvuutta, sillä niillä on merkittävä kytkös tiedollisen epäoikeudenmukaisuuden kohtaamiseen.
Käyn läpi myös ammattilaisten roolia tiedollisen epäoikeudenmukaisuuden muodostumisessa mielenterveyskuntoutujien kohtelussa. Analysoin asiantuntijuuden määritelmää ja luottamuksen merkitystä asiantuntijuudessa. Tarkastelen erityisesti vallan merkitystä ammattilaisuudessa ja asiantuntijuudessa, ja valtasuhteita ammattilaisen ja kuntoutujan välillä. Työssä ei ole tarkoituksena syyllistää yksittäisiä ammattilaisia tiedollisesta epäoikeudenmukaisuudesta, vaan esittää tiedollinen epäoikeudenmukaisuus rakenteellisena ja institutionaalisena ongelmana. In this master’s thesis, I examine the role of epistemic injustice in the treatment and diagnostic processes of mental health rehabilitators. Epistemic injustice, introduced by Miranda Fricker, encompasses two forms: testimonial and hermeneutical injustice. I explore the characteristics of testimonial and hermeneutical injustice along with related concepts such as identity prejudice, identity power, and hermeneutical marginalization. Central to epistemic injustice is the underestimation of credibility due to prejudice and gaps in shared hermeneutical resources.
Epistemic injustice is situated within the realms of social and feminist epistemology, and I will provide a brief overview of these frameworks. I also examine epistemic injustice within the realm of virtue epistemology, as virtues play a distinct role in the concept of epistemic injustice.
The main argument of my thesis is that epistemic injustice is a structural problem in the treatment and diagnosis of mental health rehabilitators. I discuss various studies on the stigma, prejudices, and treatment of mental health rehabilitators within healthcare and society. These studies reveal that some mental health rehabilitators experience epistemic injustice in healthcare settings. The consequences of epistemic injustice include deterioration in the quality of care and difficulty in receiving appropriate diagnoses. Additionally, I analyze the epistemic agency and vulnerability of mental health rehabilitators as they are closely linked to experiences of epistemic injustice.
I also explore the role of professionals in the formation of epistemic injustice regarding the treatment of mental health rehabilitators. I analyze the definition of expertise and the significance of trust in expertise. I particularly examine the role of power in professionalism and expertise and power dynamics between professionals and rehabilitators. The intention of this work is not to put blame on individual professionals for epistemic injustice but to present it more as a structural and institutional problem.
Tiedollinen epäoikeudenmukaisuus liittyy sosiaalisen ja feministisen epistemologian alaan, ja taustoitankin käsitettä käymällä lyhyesti läpi sosiaalisen ja feministisen epistemologian suuntauksia. Lisäksi tarkastelen tiedollista epäoikeudenmukaisuutta myös hyve-epistemologian alalla, sillä tiedollisen epäoikeudenmukaisuuden käsitteessä hyveillä on oma roolinsa.
Tutkielmani pääargumentti on, että tiedollinen epäoikeudenmukaisuus on rakenteellinen ongelma mielenterveyskuntoutujien hoidossa. Käsittelen erilaisia tutkimuksia mielenterveyskuntoutujiin kohdistuvasta stigmasta, ennakkoluuloista ja heidän kohtelustaan terveydenhuollossa. Tutkimuksista käy ilmi, että osa mielenterveyskuntoutujista kokee tiedollista epäoikeudenmukaisuutta terveydenhuollon ja mielenterveyden palveluissa. Tiedollisen epäoikeudenmukaisuuden seurauksia ovat hoidon laadun heikkeneminen ja asianmukaisen diagnoosin saamisen vaikeutuminen. Tarkastelen lisäksi mielenterveyskuntoutujien tiedollista toimijuutta ja haavoittuvuutta, sillä niillä on merkittävä kytkös tiedollisen epäoikeudenmukaisuuden kohtaamiseen.
Käyn läpi myös ammattilaisten roolia tiedollisen epäoikeudenmukaisuuden muodostumisessa mielenterveyskuntoutujien kohtelussa. Analysoin asiantuntijuuden määritelmää ja luottamuksen merkitystä asiantuntijuudessa. Tarkastelen erityisesti vallan merkitystä ammattilaisuudessa ja asiantuntijuudessa, ja valtasuhteita ammattilaisen ja kuntoutujan välillä. Työssä ei ole tarkoituksena syyllistää yksittäisiä ammattilaisia tiedollisesta epäoikeudenmukaisuudesta, vaan esittää tiedollinen epäoikeudenmukaisuus rakenteellisena ja institutionaalisena ongelmana.
Epistemic injustice is situated within the realms of social and feminist epistemology, and I will provide a brief overview of these frameworks. I also examine epistemic injustice within the realm of virtue epistemology, as virtues play a distinct role in the concept of epistemic injustice.
The main argument of my thesis is that epistemic injustice is a structural problem in the treatment and diagnosis of mental health rehabilitators. I discuss various studies on the stigma, prejudices, and treatment of mental health rehabilitators within healthcare and society. These studies reveal that some mental health rehabilitators experience epistemic injustice in healthcare settings. The consequences of epistemic injustice include deterioration in the quality of care and difficulty in receiving appropriate diagnoses. Additionally, I analyze the epistemic agency and vulnerability of mental health rehabilitators as they are closely linked to experiences of epistemic injustice.
I also explore the role of professionals in the formation of epistemic injustice regarding the treatment of mental health rehabilitators. I analyze the definition of expertise and the significance of trust in expertise. I particularly examine the role of power in professionalism and expertise and power dynamics between professionals and rehabilitators. The intention of this work is not to put blame on individual professionals for epistemic injustice but to present it more as a structural and institutional problem.