Finest Futuren opiskelijoiden kohtaamat kielenkäyttötilanteet ensimmäisten kuukausien aikana Suomessa

Abstract

Suomessa väestön määrä ja ikäjakauma on suuren muutoksen edessä, sillä arvioiden mukaan jo vuoteen 2030 mennessä työikäisten määrä Suomessa on laskenut 130 000 työntekijällä. Yhtenä ratkaisuna kasvavaan ongelmaan on esitetty työperäistä maahanmuuttoa. Suomessa työmarkkinoilla arvostetaan suomen kielen taitoa, joka opitaan yleensä vasta Suomeen muuton jälkeen. Finest Future on suomalainen start up -yritys, joka tarjoaa suomen kielen kursseja B1.1-taitotasolle asti etäopetuksessa; suomen kieli opiskellaan siis vieraana kielenä omassa kotimaassa, ja vaadittavalle taitotasolle päästyään opiskelija saa hakea suomalaisiin toisen asteen oppilaitoksiin. Tarkoituksena on, että suomalainen koulutus mahdollistaisi myöhemmin myös työllistymisen Suomessa.

Olen haastatellut tässä tutkimuksessa yhdeksää (9) Finest Futuren entistä opiskelijaa, jotka olivat haastatteluiden aikaan asuneet Suomessa 2–4 kuukautta. Tutkimuksen tarkoituksena on ottaa selvää, millaisia puhuttuja kielenkäyttötilanteita suomalaisten kanssa opiskelijat ovat kohdanneet näiden ensimmäisien kuukausien aikana Suomessa ja miten he ovat kokeneet oman kielitaitonsa riittävyyden. Haluan myös selvittää, millaista on heidän kokemuksiensa mukaan vieraan kielen opiskelu sekä siirtymä omasta kotimaasta ja opiskeluympäristöstä suomen kielen autenttiseen vaikutuspiiriin.

Haastattelut on toteutettu Zoomissa tammikuun 2024 aikana, ja haastattelumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua. Analyysin menetelmänä tässä tutkimuksessa on käytetty laadullista sisällönanalyysiä. Työn taustoituksessa esitellään aikaisempaa tutkimusta, joka on tavalla tai toisella olennaista myös tämän tutkimuksen kannalta, luoden näin analyysille vertailupohjaa. Vaikka esitelty tutkimus on S2-painotteista, puoltaa se suurimmilta osin myös tämän työn tuloksia.

Opiskelijat kertoivat haastatteluissa käyttävänsä suomen kieltä eniten koulussa oppitunneilla opettajan ja muiden opiskelukavereiden kanssa. He puhuivat suomea myös esimerkiksi harrastuksissa. Lähes kaikki haastateltavat toivat esille sen, että suomenkielisiä kontakteja ja kavereita on vaikea saada, sillä suomalaiset ovat hiljaisia, mikä sai haastateltavat jopa kyseenalaistamaan omaa kielitaitoaan. He kuitenkin kokivat kielitaitonsa riittäviksi tutuissa tilanteissa. Haastavampi sanasto ja ennalta tuntemattomat tilanteet ja aiheet olivat syynä silloin, kun opiskelijat eivät kokeneet kielitaitoaan riittäväksi kielenkäyttötilanteissa. Suurin haaste oli kuitenkin suomalaisten puhuma puhekieli sekä puheen nopeus, johon opiskelijat eivät olleet tottuneet.

Haastateltavat kertoivat oppineensa uusia asioita Suomessa, mutta eivät silti kokeneet kielitaitonsa kehittyneen. Tämä mielenkiintoinen ristiriita saattaa johtua siitä, että ennen Suomeen tuloa opiskelijoilla ei ollut kokemusta autenttisista kielenkäyttötilanteista suomeksi. Myös opiskelijoiden käsitys itsestään kielenoppijoina voi olla eriävä heidän todellisen kielitaitonsa ja sen kehityksen kanssa. Opiskellessaan suomea omassa kotimaassaan opiskelijat kertoivat kokemuksen olleen yksinäinen, mutta motivaatio tulevaisuudesta Suomessa ajoi heitä jatkamaan opiskelua. Kielenkäyttötilanteiden vähyydestä ja haasteista huolimatta jokainen haastateltava koki edelleen olevansa motivoitunut jatkamaan opintojaan Suomessa, ja he näkivät tulevaisuuden pääosin positiivisena.