Rikoskirjallisuuden lajikonventiot ja ensimmäisyysefekti Richard Osmanin The Thursday Murder Club -kirjasarjassa

Abstract

Tarkastelen tässä työssä, miten Richard Osmanin The Thursday Murder Club -kirjasarjan kaksi ensimmäistä teosta, The Thursday Murder Club (2020) ja The Man Who Died Twice (2021), todentavat ja samalla uudistavat rikoskirjallisuuden lajikonventiota. Tutkimukseni kohdeaineistossa näen relevantiksi kohdistaa huomio teoksissa tapahtuviin rikoksiin ja väkivaltaan, syyllisyyteen, siihen maailmaan, jossa kyseiset rikokset ottavat paikkansa sekä henkilöhahmoihin. Henkilöhahmoanalyysin kautta tarkastelen, kuinka henkilöhahmot muuttuvat ja kehittyvät ja peilaan näitä huomioita takaisin lajikonventioon. Tutkimuksessani kysyn, miten rikoskirjallisuuden eri lajikonventiot näkyvät kohdeaineiston rikoksissa, rikosten maailmassa sekä henkilöhahmoissa. Tutkimukseni pääpaino on lajitutkimuksessa, minkä lisäksi kohdistan huomiota ensimmäisyysefektin kautta henkilöhahmoanalyysiin.

Tutkielmani lähtökohtana on oletus lajikonventioiden muuttumisesta, ja tässä nojaan Alastair Fowlerin teoriaan kirjallisuudenlajeista. Kyseinen teoria korostaa lajien historiallista muuttumista sekä yhdistymistä toisiin lajeihin. Keskeisenä käsitteenä tutkimuksessani on ensimmäisyysefekti. Käsitteen taustalla on ajatus siitä, että lukija pyrkii tekemään tulkintoja fiktiivisestä kertomuksesta lukemisen aikana ja kertomuksen edetessä nämä tulkinnat saattavat muuttua. Fiktiivinen kertomus ohjailee lukijaansa tekemään tietynlaisia tulkintoja tekstin tietyissä kohdissa.

Tutkielmani keskeisiä johtopäätöksiä on, että kohdeaineisto uudistaa perinteisen rikosromaanin kaavaa siten, että se yhdistelee alalajeista salapoliisiromaanille, arvoitusdekkarille ja kovaksikeitetylle rikosromaanille tyypillisiä piirteitä. Kohdeaineisto vaikuttaa ensin perinteiseltä arvoitusdekkarilta, mutta kerronnan edetessä paljastuu lukuisia piirteitä, jotka eivät ole kyseiselle alalajille tyypillisiä. Muutos haastaa lukijaa, sillä kun tällaiset uudet piirteet ja tapahtumat eivät sovi lukijan teoksen alussa luomaan tulkintaan, joudutaan sitä muuttamaan. Lopuksi ei ole yksiselitteisen selvää, mikä alalaji aineistossa on hallitseva. Henkilöhahmoihin kohdistuvan analyysin osalta keskeinen johtopäätös on, että heistä paljastuu kerronnan edetessä uusia ja lukijaa yllättäviä piirteitä. Ensimmäisyysefektin kautta on havaittavissa, kuinka tämä haastaa lukijaa, sillä uudet vihjeet ja tiedot horjuttavat alussa luotua tulkintaa henkilöhahmoista. Analyysin pohjalta voi todeta, että lukijan on mahdollista jäädä ikään kuin huojumaan eri tulkintalinjojen välille, kun henkilöhahmoista paljastuu eri rikoskirjallisuuden alalajeille tyypillisiä piirteitä.