Tavoitteena kansanmurha? : Dolus specialis -vaatimus ja kulttuurinen kansanmurha kansainvälisen oikeuden ratkaisukäytännössä

Abstract

Tutkimus käsittelee kulttuurisen kansanmurhan hyödyntämismahdollisuuksia sopimuksen joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi näkökulmasta. Kulttuurista kansanmurhaa ei ole sisällytetty kansainvälisiin sopimuksiin, jonka vuoksi käsitteen määritelmä sekä asema eivät ole täysin selkeitä. Monissa joukkotuhontaa, eli kansanmurhaa käsittelevissä kansainvälisen oikeuden tapauksissa on kuitenkin viittauksia myös kulttuurisena kansanmurhana pidettäviin tekoihin, kuten kulttuuriomaisuuden tuhoamiseen ja ihmisten pakkosiirtämiseen.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, voidaanko kulttuurista kansanmurhaa hyödyntää tuomioistuimissa joukkotuhontarikosten käsittelyssä. Tarkastelu keskittyy erityisesti joukkotuhontasopimuksen toisessa artiklassa käsiteltyyn dolus specialis -vaatimukseen, jonka mukaan joukkotuhontana pidettävien tekojen lisäksi tekojen tarkoituksena tulee olla kohteena olevan ryhmän tuhoaminen kokonaan tai osittain. Ilman dolus specialis vaatimuksen, eli hävittämistarkoituksen täyttymistä tekoja ei voida pitää joukkotuhontana.

Tutkimus on lainopillista tutkimusta, jonka lisäksi oikeustapausten käsittelyssä on havaittavissa myös empiirisen tutkimuksen laadullisten menetelmien piirteitä. Tulkinta on lähtökohtaisesti semanttista, eli lain sanamukaista tulkintaa. Tutkimuksen englanninkielinen lähdeaineisto tuo tulkintaan kuitenkin omia piirteitä. Tutkimuksen ja tulkinnan kannalta merkittävimmät käsitteet on ilmaistu suluissa lähdetekstin alkuperäiskielellä. Muuten käännöksissä huomioidaan yleiset käännökset ja sanojen merkitys ja tavoitteet.

Tutkimuksen aineisto koostuu Yhdistyneiden Kansakuntien alaisesta sopimuksesta joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi. Tutkimuksen varsinainen käsittely koostuu Kansainvälisen tuomioistuimen, Ruanda-tuomioistuimen ja Jugoslavia-tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä joukkotuhontarikosten osalta. Oikeuskirjallisuuden merkitys tutkimukselle on suuri, sillä kulttuurista kansanmurhaa on tutkimuksessa käsitelty pääosin oikeuskirjallisuuden avulla.

Tutkimuksen lopputuloksena voidaan todeta, että vaikkei kulttuurisen kansanmurhan mukaisia tekoja voida tuomita joukkotuhontasopimuksen mukaisina rankaistavina tekoina, voi sillä kuitenkin olla merkitystä dolus specialis -vaatimuksen perustelemisessa. Kulttuurinen kansanmurha tukee tekojen systemaattisuutta ja laajuutta, jonka vuoksi sitä voidaan pitää hävittämistarkoitusta vahvistavana tekijänä.