Kotimatkat voimavarana : Kuinka kaavoituksella voidaan vaikuttaa kävellen kuljetun matkan restoratiivisuuteen kaupunkiympäristössä
Järvinen, Heidi (2024)
Järvinen, Heidi
2024
Arkkitehtuurin kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404133530
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404133530
Tiivistelmä
Väestön tiheys kasvaa jatkuvasti ja yhä useampi suorittaa matkat kaupungin sisällä kävellen, pyörällä tai joukkoliikenteellä. Kuljemme päivittäin kaupunkiympäristössä, mutta kuinka usein pysähdymme miettimään sitä, miten rakennettu ympäristö vaikuttaa hyvinvointiimme? Aina ei ole mahdollista lähteä palautumaan erikseen luontoon, joten lyhyiden kaupungin sisällä kuljettavien matkojen pitäisi tarjota mahdollisuutta palautua päivän kuormituksesta. Jo pelkästään liikunta ehkäisee monia sairauksia aina fyysisistä psyykkisiin saakka. Puhutaan, että liikkumisesta pitäisi tehdä helppoa, mielekästä ja houkuttelevaa. Samalla nousee esiin kysymys kaupungin sisällä kuljetun matkan palauttavuudesta – restoratiivisuudesta. Restoratiivinen ympäristö on ympäristö, joka tukee ihmisen hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja joka koetaan eheyttäväksi, voimaannuttavaksi, elvyttäväksi ja vahvistavaksi. Restoratiivinen ympäristö tarjoaa moniaistisesti palauttavuuden kokemuksen ihmiselle tukien arkista hyvinvointia.
Asemakaavoituksen suunnittelua sekä toteutusta johtavat monet erilaiset intressit, joissa usein korostuvat kustannus- ja resurssitehokkuus. Ongelmallista on, jos kaavoituksessa unohdetaan ihmislähtöisyys, kaavojen pitkäaikaisten vaikutusten tarkastelu ja hyvinvointia tukevien ympäristöjen rakentaminen. Erilaisilla kaavamerkinnöillä voidaan säädellä ja ohjata kaavoitusta kohti toimivampaa ympäristösuunnittelua, mutta ovatko kaavamerkinnät riittäviä vai pitäisikö niiden rinnalle tuoda uusia?
Tässä työssä keskityn siihen, voiko kaupunki asemakaavoituksellaan luoda kuljetusta matkasta kävelijälle hyvinvointia tukevan ja eheyttävän kokemuksen. Työni lähteinä olen käyttänyt niin tieteellisiä tutkimuksia, artikkeleita, omia havaintoja kuin asiantuntija Maija Pakarisen puolisturkturoitua teemahaastatteluakin. Työni jakautuu neljään eri osakokonaisuuteen, joista viimeinen sitoo kirjallisuustutkimuksen sekä omat havainnot yhdeksi kokonaisuudeksi. Ensimmäisenä käyn lävitse aistien merkitystä restoraation kokemuksessa ja millaiset ympäristön tarjoamat elementit tukevat eri aistien palautumista. Toisessa osuudessa avaan kaavoituksen eri tasoja ja niitä ohjaavia määräyksiä. Kolmannessa tuon esille omat kokemukseni kahden eri reitin palauttavuudesta Tampereella ja millaisilla kaavamerkinnöillä palauttavat elementit oli saatu sisällytettyä asemakaavaan.
Tutkimus osoittaa, ettei pelkillä kaavamerkinnöillä tai uusien merkintöjen luonnilla taata hyvinvointia tukevaa ympäristöä. Ensiarvoisen tärkeää on suunnittelijoiden yhteinen konsensus vallitsevista arvoista, joita asemakaavalla halutaan korostaa sekä monialainen yhteistyö. Jotta kaavoituksella voidaan vaikuttaa kävelijän kokemukseen, täytyy eri tieteenaloilla tehdä lisätutkimuksia rakennetun kaupunkiympäristön vaikutuksista meihin fyysisellä ja psyykkisellä tasolla. Näitä tutkimustuloksia tulisi myös hyödyntää jo asemakaavan suunnitteluvaiheessa.
Asemakaavoituksen suunnittelua sekä toteutusta johtavat monet erilaiset intressit, joissa usein korostuvat kustannus- ja resurssitehokkuus. Ongelmallista on, jos kaavoituksessa unohdetaan ihmislähtöisyys, kaavojen pitkäaikaisten vaikutusten tarkastelu ja hyvinvointia tukevien ympäristöjen rakentaminen. Erilaisilla kaavamerkinnöillä voidaan säädellä ja ohjata kaavoitusta kohti toimivampaa ympäristösuunnittelua, mutta ovatko kaavamerkinnät riittäviä vai pitäisikö niiden rinnalle tuoda uusia?
Tässä työssä keskityn siihen, voiko kaupunki asemakaavoituksellaan luoda kuljetusta matkasta kävelijälle hyvinvointia tukevan ja eheyttävän kokemuksen. Työni lähteinä olen käyttänyt niin tieteellisiä tutkimuksia, artikkeleita, omia havaintoja kuin asiantuntija Maija Pakarisen puolisturkturoitua teemahaastatteluakin. Työni jakautuu neljään eri osakokonaisuuteen, joista viimeinen sitoo kirjallisuustutkimuksen sekä omat havainnot yhdeksi kokonaisuudeksi. Ensimmäisenä käyn lävitse aistien merkitystä restoraation kokemuksessa ja millaiset ympäristön tarjoamat elementit tukevat eri aistien palautumista. Toisessa osuudessa avaan kaavoituksen eri tasoja ja niitä ohjaavia määräyksiä. Kolmannessa tuon esille omat kokemukseni kahden eri reitin palauttavuudesta Tampereella ja millaisilla kaavamerkinnöillä palauttavat elementit oli saatu sisällytettyä asemakaavaan.
Tutkimus osoittaa, ettei pelkillä kaavamerkinnöillä tai uusien merkintöjen luonnilla taata hyvinvointia tukevaa ympäristöä. Ensiarvoisen tärkeää on suunnittelijoiden yhteinen konsensus vallitsevista arvoista, joita asemakaavalla halutaan korostaa sekä monialainen yhteistyö. Jotta kaavoituksella voidaan vaikuttaa kävelijän kokemukseen, täytyy eri tieteenaloilla tehdä lisätutkimuksia rakennetun kaupunkiympäristön vaikutuksista meihin fyysisellä ja psyykkisellä tasolla. Näitä tutkimustuloksia tulisi myös hyödyntää jo asemakaavan suunnitteluvaiheessa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]