Itsestäkertominen ja yksityisyyden rajaaminen johtajan ja johdettavan vuorovaikutussuhteessa

Abstract

Hyvä suhde johtajan ja johdettavan välillä edesauttaa niin johtajaa, johdettavaa kuin koko organisaatiota eri tavoin. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että erityisesti itsestäkertomisella on keskeinen rooli suhteiden syventymisessä. Suhteiden syventyminen ja itsestäkertominen eivät itsessään ole professionaalisissa suhteissa välttämättömiä, mutta ne saattavat edesauttaa sitä, että johtaja ja johdettava ymmärtävät toisiaan paremmin ja haluavat kertoa itsestään myös henkilökohtaisia asioita. Henkilökohtaisten asioiden kertomiseen liittyy kuitenkin jatkuva jännite asioiden yksityisenä pitämisen ja julkistamisen välillä, minkä vuoksi itsestäkertominen on osa laajempaa yksityisyyden hallinnan prosessia. Tämän vuoksi on perusteltua tutkia, kuinka merkittävässä roolissa itsestäkertominen ja yksityisyyden rajaaminen ovat johtajan ja johdettavan välissä vuorovaikutussuhteessa.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten ja miksi johtajat säätelevät itsestäkertomista ja yksityisyyden rajaamista johtajan ja johdettavan välisessä vuorovaikutuksessa. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä asiantuntijoiden esihenkilönä toimivan johtajan teemahaastattelusta. Tutkimusmetodina käytän aineistolähtöistä ja teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Tutkielma sijoittuu fenomenologis-hermenauttiseen tutkimusperinteeseen.

Tulosten perusteella itsestäkertominen ja yksityisyyden rajaaminen auttaa johtajaa tukemaan johdettaviensa kehittymistä, tunnistamaan työkykyyn liittyviä haasteita ja kehittää koko työyhteisön vuorovaikutusta. Itsestäkertominen voi myös kasvattaa luottamusta, tarjota vuorovaikutussuhteeseen samaistumispinnan tai rohkaista hankalien asioiden käsittelyyn. Toisaalta itsestäkertominen voi kääntyä haitalliseksi, jos se on liiallista, luo paineita muille organisaation jäsenille tai aiheuttaa suurta huolta. Johtajan itsestäkertominen voi myös viedä tilaa muiden itsestäkertomiselta, jolloin se haittaa esihenkilötyötä. Tämän vuoksi erityisesti johtaja joutuu tasapainoilemaan jatkuvasti sen välillä, onko itsestäkertominen vai asioiden yksityisenä pitäminen kannattavampaa.

Laajempi ymmärrys itsestäkertomisesta ja asioiden yksityisenä pitämisestä tarjoaa mahdollisuuden tarkastella professionaalisten suhteiden ja erityisesti johtaja–johdettavasuhteen interpersonaalisen suhdetason kehittymistä ja merkitystä esihenkilötyössä. Tutkielma osoittaakin tarpeen nostaa interpersonaalisen suhdetason ja johtajan jatkuvan tasapainottelun kollegiaalisen ja johtavan roolin välillä osaksi professionaalisten suhteiden tutkimista.