”Mä kuule, mutta ei ymmärrä”: Ukrainalaisten sotapakolaislasten kokemusperustainen koulutuksellinen integraatio suomalaisessa koulussa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastelimme Venäjän hyökkäyssodan seurauksena Suomeen tulleiden ukrainalaisten sotapakolaislasten kokemusperustaista integroitumista suomalaisessa koulussa. Tarkoituksenamme oli tuottaa oppilaiden kokemustietoon perustuvaa ymmärrystä heidän koulutuksellisen integraationsa toteutumisesta. Lisäksi olimme kiinnostuneita siitä, mitä integraatiota edistäviä ja estäviä tekijöitä lasten kokemuksista ja havainnoistamme välittyi.

Lähtökohtana tutkimuksessamme oli pakolaisoppilaiden omien kokemusten kuuleminen. Keskeisenä teoreettisena taustana hyödynsimme holistista koulutuksellisen integraation mallia, jonka mukaan oppilaan oppimisen tarpeet sekä sosiaaliset ja emotionaaliset tarpeet tulee olla huomioituna, jotta integraatio voi toteutua. Lisäksi tarkastelimme aikaisemmassa kirjallisuudessa esiin nousseita pakolaisoppilaiden integraatioon liittyviä haasteita sekä mahdollisuuksia integraatio prosessin tukemiseen.

Tutkimukseen osallistui kahdeksan 3–6.luokkalaista ukrainalaista oppilasta. Aineistonhankinnassa hyödynsimme osallistavaa havainnointia sekä erityisesti lasten kokemusten tutkimukseen kehitettyä MAPOLIS-menetelmää. MAPOLIS-menetelmään kuului karttatehtävä, jossa oppilaat merkitsivät koulun pohjapiirrokseen itselleen merkityksellisiä paikkoja. Näiden tuotosten pohjalta toteutimme lapsilähtöisesti etenevät yksilöhaastattelut. Aineistonanalyysin toteutimme sisällönanalyysin keinoin.

Lasten kokemusten ja havaintojemme perusteella näyttää siltä, että koulutuksellista integraatiota edellyttävät tarpeet ovat tulleet jossain määrin huomioiduiksi tutkimukseen osallistuneiden lasten kohdalla, mutta myös puutteita oli havaittavissa. Integroitumista edistävien tekijöiden toteutuminen vaihteli yksilöittäin, mutta esimerkiksi merkitykselliset vertaissuhteet sekä myönteinen suhtautuminen kouluun ilmenivät kaikkien kokemuksissa. Estävissä tekijöissä painottuivat etenkin kielimuuri sekä puutteet yksilöllisten tarpeiden huomioimisessa.

Koulutuksellisen integraation kaksisuuntaisuus näkyy koulutusta ohjaavissa asiakirjoissa, mutta sen toteutuminen käytännössä on vielä puutteellista. Pakolaislasten kokemuksista välittyvät myönteiset kokemukset suomalaisesta koulusta ja itsestä oppijoina ovat hyvä lähtökohta integraation toteutumiselle. Kouluilla on mahdollisuus edistää koulutuksellista integraatiota monin keinoin, mutta rakenteellinen ja asenteellinen muutos, opettajien lisäkoulutus sekä riittävät resurssit ovat tarpeen. Riittävän tuen tarjoamisen lisäksi merkityksellistä on tunnistaa pakolaisoppilaiden vahvuuksia ja näin vahvistaa pakolaisoppilaiden myönteisen identiteetin rakentumista.