Polvitaivepuudutukseen lisätyn kortisonin vaikutus nilkkaleikkauksen jälkeisen kivun pitkittymiseen

Abstract

Nilkan ja jalkaterän alueelle tehtävät leikkaukset ovat varsin yleisiä. Niille tyypillistä on voimakas leikkauksen jälkeinen kipu, joka painottuu erityisesti ensimmäisille leikkauksen jälkeisille päiville. Lisäksi leikkauksiin liittyy riski pitkittyvän, subakuutin tai kroonisen kivun ilmenemiselle. Leikkausta edeltävästi koettu kipu ja hoitamaton akuutti leikkauksen jälkeinen kipu lisäävät riskiä kivun pitkäaikaistumiselle. Leikkauksen jälkeistä kipua hoidetaan erilaisilla keinoilla. Multimodaalinen kivunhoito koostuu erilaisista puudutuksista, ei-lääkkeellisistä menetelmistä ja eri lääkeryhmien lääkkeiden käytöstä. Lääkehoitoa suunniteltaessa huomioidaan lääkeaineiden erilaiset vaikutusmekanismit sekä haittavaikutusprofiilit. Deksametasonin käyttö perineuraalisessa eli hermon viereen ruiskutettavassa puudutuksessa on off-label-käyttöä. Edeltävissä tutkimuksissa on osoitettu deksametasonin pidentävän puudutuksen kestoa jopa 36 tuntiin 12–24 tunnin sijaan.

Tutkimuksessa tarkasteltiin poplitea- eli polvitaivepuudutukseen lisätyn voimakkaan kortikosteroidin, deksametasonin, vaikutusta subakuutin ja kroonisen kivun ilmentymiseen nilkan ja jalkaterän alueen leikkauspotilailla. Tutkimuksen potilaille tehtiin suunniteltu, elektiivinen nilkan tai jalkaterän alueen leikkaus. Leikkauksenaikainen anestesia hoidettiin spinaalipuudutuksella ja leikkauksen jälkeen potilaille laitettiin ultraääniohjatusti polvitaivepuudutus. Potilaat satunnaistettiin neljään ryhmään ja potilaat saivat joko pelkän ropivakaiinipuudutteen tai ropivakaiinipuudutteen, jossa oli 1, 2 tai 4 mg deksametasonia. Tutkimus on kaksoissokkoutettu.

Aineisto koostuu neljästä ryhmästä potilaita, joista jokaisessa on 21 potilasta. Pitkäaikaisseurannassa on mukana 72 potilasta. Potilaista täytettiin EQ-5D-3L-elämänlaatukyselyt ja McGill-kipukysely ennen leikkausta sekä 6 viikkoa, 6 kuukautta ja 12 kuukautta leikkauksen jälkeen. Lisäksi viikon kohdalla anestesialääkäri soitti potilaille ja tiedusteli muun muassa kivun ilmentymistä ja lääkityksen riittävyyttä. Samat kyselyt toistettiin kuusi viikkoa leikkauksen jälkeen ortopedian poliklinikan seurantakäynnillä. Tutkimuksessa vertailtiin ryhmien välisiä eroja koetun kivun voimakkuudessa ja luonteessa sekä potilaiden elämänlaadun osa-alueita 6 viikkoa, 6 kuukautta ja 12 kuukautta leikkauksen jälkeen. Tilastollisena menetelmänä käytettiin Kruskal-Wallisin testiä. Dikotomisille muuttujille käytettiin joko Khiin neliö -testiä tai Fisherin tarkkaa testiä.

Koko tutkimusryhmää tarkasteltaessa pitkittyneen kivun ilmaantuvuus on 34–55 %. Ryhmienvälisiä eroja vertailemalla havaittiin, että parhaiten menestyivät plaseboryhmä sekä 4 mg deksametasonia saanut ryhmä. Tilastollisesti merkittäviä eroja ryhmien väliltä ei löytynyt. Seurannan aikana tapahtunut kato saattaa vaikuttaa lopputulokseen.

Tutkimuksessa ei tullut ilmi tilastollisesti merkittäviä löydöksiä. Deksametasonin käyttöä puudutuksissa tuleekin arvioida akuuttivaiheen tulosten perusteella. Nilkkaleikkauspotilaiden kroonisen kivun ilmaantuvuus on varsin suuri, eikä sen hoitoa ole tutkittu. Jatkotutkimusta nilkkaleikkauspotilaiden kroonisen kivun ilmaantuvuuden etiologiasta ja kivun hoidosta suositellaan.