"Kasperi seuraa avuttomana": Klovnerian soveltaminen näyttelijäntyössä toimijuuden kokemuksen ja statusilmaisun vahvistamiseksi
Kola, Kasperi (2024)
2024
Teatterityön maisteriohjelma - Master's Programme in Theatre Arts
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-04-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404113478
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404113478
Tiivistelmä
Tässä opinnäytteessä pohditaan klovnerian soveltamista näyttelijäntyössä. Huomio kiinnitetään erityisesti toimijuuden ja statusilmaisun näkökulmiin, joiden ilmenemistä työskentelyssään kirjoittaja on pohtinut pitkin opintojaan Tampereen yliopiston teatteritaiteen tutkinto-ohjelmassa 2019–2024. Klovneriaa pidetään kiinnostavana tekniikkana soveltaa, ja kirjoittaja kokee klovnerian itselleen mielekkäänä tapana, jolla voidaan leikitellä statuksilla ja toiminnan mahdollisuuksilla.
Klovneriaa avataan lähdekirjallisuuden lisäksi myös harjoitteisiin, työskentelyyn ja klovneriaesityksiin liittyvin esimerkein. Omaa statusta tarkastellaan aikaisempien subjektiivisten kokemusten kautta, kun taas statusilmaisua avataan erityisesti näyttämön ja roolihenkilön esittämisen kontekstissa. Opinnäytteen aiheen lähtökohtia avataan passiivisuuden, avuttomuuden, ”pönöttämisen” ja alastatuksen kokemuksilla, jotka kirjoittaja pyrkii kääntämään klovnerian avulla toimijuutta lisäävään suuntaan.
Klovnerian soveltamisen pääpaino on elokuvarooliin valmistautumisessa ja klovneriaesityksen materiaalin tuottamisessa, minkä lisäksi klovnerian hyödyntämistä tarkastellaan myös osana elokuvan kuvausjaksoa. Opinnäytteessä kerrotaan, miten klovneriaa on hyödynnetty elokuvakäsikirjoituksen purkamisessa, roolihenkilön statuksen pohtimisessa, tilanteiden ja tunteiden hahmottamisessa sekä parenteesien tarkastelussa. Opinnäytteen kirjoittaja on klovniversioiden avulla löytänyt materiaaleista uusia puolia, mikä on vahvistanut hänen kokemustaan toimijuudesta.
Lopuksi kirjoittaja toteaa, että hän nauttii klovneriasta eniten kuitenkin silloin, kun sitä ei sovelleta näyttelijäntyössä, vaan kun klovnina oleminen on työskentelyn keskiössä. Klovnerian soveltaminen tarkoittaa opinnäytteen kirjoittajalle siis omaa ajattelua virittävää tekniikkaa, jonka tarkoitus ei ole tulla aina näkyviin esityksen tai elokuvan lopputuloksessa, vaan rohkaista näyttelijää ajattelemaan uusilla tavoilla. Klovneriasta löydetään kuitenkin myös muuten näyttelijäntyössä sovellettavissa olevia keinoja, kun klovnerian säännöstöä pyritään purkamaan pienempiin ja alkuperäisestä kontekstistaan irrotettavissa oleviin osiin.
Klovneriaa avataan lähdekirjallisuuden lisäksi myös harjoitteisiin, työskentelyyn ja klovneriaesityksiin liittyvin esimerkein. Omaa statusta tarkastellaan aikaisempien subjektiivisten kokemusten kautta, kun taas statusilmaisua avataan erityisesti näyttämön ja roolihenkilön esittämisen kontekstissa. Opinnäytteen aiheen lähtökohtia avataan passiivisuuden, avuttomuuden, ”pönöttämisen” ja alastatuksen kokemuksilla, jotka kirjoittaja pyrkii kääntämään klovnerian avulla toimijuutta lisäävään suuntaan.
Klovnerian soveltamisen pääpaino on elokuvarooliin valmistautumisessa ja klovneriaesityksen materiaalin tuottamisessa, minkä lisäksi klovnerian hyödyntämistä tarkastellaan myös osana elokuvan kuvausjaksoa. Opinnäytteessä kerrotaan, miten klovneriaa on hyödynnetty elokuvakäsikirjoituksen purkamisessa, roolihenkilön statuksen pohtimisessa, tilanteiden ja tunteiden hahmottamisessa sekä parenteesien tarkastelussa. Opinnäytteen kirjoittaja on klovniversioiden avulla löytänyt materiaaleista uusia puolia, mikä on vahvistanut hänen kokemustaan toimijuudesta.
Lopuksi kirjoittaja toteaa, että hän nauttii klovneriasta eniten kuitenkin silloin, kun sitä ei sovelleta näyttelijäntyössä, vaan kun klovnina oleminen on työskentelyn keskiössä. Klovnerian soveltaminen tarkoittaa opinnäytteen kirjoittajalle siis omaa ajattelua virittävää tekniikkaa, jonka tarkoitus ei ole tulla aina näkyviin esityksen tai elokuvan lopputuloksessa, vaan rohkaista näyttelijää ajattelemaan uusilla tavoilla. Klovneriasta löydetään kuitenkin myös muuten näyttelijäntyössä sovellettavissa olevia keinoja, kun klovnerian säännöstöä pyritään purkamaan pienempiin ja alkuperäisestä kontekstistaan irrotettavissa oleviin osiin.