Työ, automatisaatio ja taloudellinen eriarvoistuminen

Abstract

Teknologian kehitystä voidaan pitää talouskasvun edellytyksenä, sillä se mahdollistaa tuottavuuden kasvun. Tiettyjen työtehtävien automatisointi mahdollistaa niiden tekemisen nopeammin ja vapauttaa ihmistyövoimaa uusiin tehtäviin, jolloin pienemmillä tuotannontekijöillä pystytään tuottamaan aiempaa suurempi määrä. Tällä hetkellä käsillä olevaa teknologista kehitystä on luonnehdittu neljänneksi teolliseksi vallankumoukseksi, sillä kehityksen katsotaan olevan hyvin nopeaa ja laaja-alaista. Muun muassa esineiden internet (engl. Internet of Things), bioteknologian kehitys, tekoäly ja kiihtyvä robotisaatio sisältyvät neljännen teollisen vallankumouksen käsitteeseen. Talous muuttuu monella sektorilla samanaikaisesti näiden teknologioiden kehityksen seurauksena. Kasvun lisäksi nopea teknologinen kehitys aiheuttaa kuitenkin huolta eriarvoistumisesta. Kehityksen hyödyt eivät jakaudu tasaisesti, ja tämä on herättänyt keskustelua historiallisesti merkittävien teknologisten harppausten aikana jo ensimmäisestä teollisesta vallankumouksesta lähtien. Huolenaiheena on, että työn merkitys vähenee automatisaation seurauksena voimakkaasti ja työtä tekevät köyhtyvät samalla, kun teknologiasektorin johto haalii yhä suurempia voittoja.

Tässä tutkielmassa perehdytään työn automatisaation aiheuttamaan eriarvoistumiseen erilaisten taloustieteessä esitettyjen näkemysten kautta. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, ja sen tavoitteena on luoda kuva automatisaation ja eriarvoistumisen välisestä yhteydestä sekä selvittää finanssipolitiikan mahdollisuuksia vastata siihen tulevaisuudessa.

Teoriaosiossa tavoitellaan vastausta siihen, millainen on nykyinen käsitys automatisaation ja eriarvoisuuden yhteydestä taloustieteessä, ja käsitellään teorioita, joilla tätä yhteyttä on selitetty. Näitä ovat muun muassa osaamispainotteinen teknologia, työmarkkinoiden polarisaatio ja työn tulo-osuuden lasku. Eriarvoisuuden ja automatisaation yhteyttä avataan myös Kuznetsin käyrän avulla. Teoriaosiossa havaitaan, kuinka eriäviä näkemyksiä aiheesta on taloustieteen piireissä esitetty. Automatisaation ja eriarvoistumisen välillä on kirjallisuuden perusteella havaittavissa yhteyksiä, mutta toiset näistä ovat kiistellympiä kuin toiset. Suhtautuminen a tomatisaation eriarvoistaviin vaikutuksiin vaihtelee pessimistisestä optimistiseen.

Tutkielman politiikkaosiossa pyritään selvittämään finanssipolitiikan mahdollisuuksia ja rajoitteita vastata mahdolliseen eriarvoistumisen uhkaan neljännen teollisen vallankumouksen aikana. Osiossa esitellään muutama teoriaosion aineistossa esiin noussut politiikkasuositus: perustulo, robottivero sekä koulutusinvestoinnit. Huomataan, että eriävistä näkemyksistään huolimatta sekä teknopessimistit että -optimistit näkevät politiikan olennaisena väylänä eriarvoistumisen ehkäisemisessä automatisaation kontekstissa. Aineiston perusteella koulutukseen investoiminen ja koulutusjärjestelmien kehittäminen nähdään tärkeinä toimina riippumatta siitä, onko asenne automatisaatiota kohtaan optimistinen vai pessimistinen. Robottivero ja perustulo taas jakavat enemmän mielipiteitä, ja vaativat tarkempaa tutkimustietoa taakseen. Erimielisyyksistä huolimatta nämä kolme politiikkaehdotusta havainnollistavat, että finanssipolitiikalla on mahdollisuus vähentää eriarvoistumista kolmella osa-alueella: markkinoita ennen, niiden jälkeen ja niiden aikana. Myös politiikan rajoitteet havainnollistuvat näissä ehdotuksissa, sillä tulevaisuuden epävarmuus ja tutkitun tiedon niukkuus vaikeuttavat niiden arviointia ja siten myös päätöksentekoa.