Empatian ilmeneminen eduskunnan budjettikeskustelussa

Abstract

Empatian rooli politiikassa ja julkisessa keskustelussa on noussut esille mediassa viime aikoina. Empatian paikkaa politiikassa on sekä kyseenalaistettu että puolustettu. Nykyinen julkisen ja poliittisen keskustelun ilmapiiri suosii vastakkainasettelua, jakolinjoja ja polarisaatiota. Vahva demokratia edellyttää kuitenkin keskustelua, jossa tutkitaan ja luodaan yhteneväisyyksiä ja jossa kuunnellaan ja ymmärretään keskustelun osapuolia. Demokratian toteutumisen kannalta on siis tärkeää tutkia, millaisena empatia näyttäytyy poliittisessa ja julkisessa keskustelussa. Tutkielmani tulokset lisäävät ymmärrystä siitä, miten empatiaa ilmaistaan poliittisessa keskustelussa, millaisia funktioita empatialla on ja ketä kohtaan poliittisessa keskustelussa empatiaa osoitetaan.

Tutkielmani aineisto koostuu eduskunnan talousarviokeskustelun puheenvuoroista. Talousarviokeskustelu käytiin eduskunnan täysistunnossa 13.12.2023. Aineistoksi valitsin täysistunnon litteroidun aineiston, joka on saatavilla eduskunnan täysistuntojen verkkolähetysten sivuilla. Hyödynsin aineiston analyysissa kvalitatiivista sisällönanalyysia ja aineiston teemoittelua. Teemoittelun pohjana käytin tutkimustietoa empatiasta sekä keskustelun deliberatiivisesta prosessista. Lisäksi analysoin aineistolähtöisesti keskustelussa ilmeneviä empatian kohteita. Otin analyysissa myös huomioon mahdollisia hallitus-oppositio-jakoja, eli analysoin, onko empatian ilmauksissa, funktioissa ja kohteissa eroja hallituspuolueiden ja oppositiopuolueiden välillä.

Tutkielmani tuloksissa ilmeni eroja hallituspuolueiden ja oppositiopuolueiden empatian ilmausten ja kohteiden välillä. Oppositiopuolueet ilmaisivat eniten affektiivista empatiaa. Opposition empatian ilmaukset olivat tunteikkaampia ja arvottavampia, ja päällimmäisenä tunteena oppositiolla oli suuttumuksen ja ärtymyksen ilmaiseminen. Keskeisimpänä empatian kohteena oppositiolla olivat pienituloiset ihmiset. Empatian funktioita oppositiolla olivat tietopohjan kerryttäminen, jossa keskeisenä oli hallituksen toimien vaikutusten esille tuominen, sekä keskustelun arvopohjan kerryttäminen, jossa keskeisiksi arvoiksi nousivat oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus. Hallituspuolueet puolestaan ilmaisivat eniten kognitiivista empatiaa, joka näyttäytyi pyrkimyksenä huolen vähentämiseen sekä arvostuksen osoittamisena. Hallituspuolueiden kansanedustajat osoittivat empatiaa eniten tavallisille suomalaisille työssäkäyville ihmisille sekä yrittäjille. Empatian funktioiksi hallituksella nousivat myös tietopohjan kerryttäminen, joka ilmeni hallituksen toimista ja faktoista kertomisena, sekä arvopohjan kerryttämisenä, jossa hallituksen keskeinen arvo oli työ ja yrittäjyys. Sekä oppositio että hallitus käyttivät empatiaa myös kansanäänestysretoriikkana, eli empatian avulla puolueet halusivat huomioida äänestäjiä ja osoittaa, kenen joukoissa seisovat. Empatian ilmaukset siis mukailivat puolueiden puolueohjelmia sekä perinteistä vasemmisto-oikeisto-jakoa.

Empatia ei siis välttämättä toimi poliittisessa keskustelussa sillanrakentajana ja polarisaation ehkäisijänä, vaan empatiaa käytetään enemmän oman asian ajamiseen, yleisöön vaikuttamiseen ja äänestäjien huomioimiseen. Empatian keskeisimmäksi funktioksi nousee siis kansanäänestysretoriikka. Toisaalta vaikka kuulijaan vaikuttaminen on kansanedustajien puheissa keskeistä, voi kyse olla aidosta empatiasta: kansanedustajat kirjoittavat puheensa itse, ja empatian sisällyttäminen puheeseen on vaikeaa, jos kansanedustaja ei itse koe empatiaa jotakin ihmisryhmää tai tahoa kohtaan.