"He eivät voi voittaa tavanomaisessa konfliktissa" : Hybridiuhkien turvallistaminen EU:n ja Naton kontekstissa

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee hybridiuhkien turvallistamista Euroopan unionin ja Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton kontekstissa. Työssä hybridiuhkien turvallistamista analysoidaan EU:n ja Naton tuottamista hybridiuhkia koskevista asiakirjoista. Tutkimuskysymyksenä on, kuinka EU ja Nato ovat pyrkineet turvallistamaan hybridiuhat, ja miten tämä peilautuu hybridiuhkien käsitteelliseen pätevyyteen. Teoreettisena viitekehyksenä on turvallistamisteoria ja tukevana teoriana kehysteoria. Tutkimusmenetelmänä toimii sekä teoriaohjaava että teorialähtöinen sisällönanalyysi.

Tarkastelussa ovat sekä hybridiuhkien käsitteellinen pätevyys että niiden turvallistaminen. Käsitteellisen pätevyyden tarkastelemiseksi työn alussa analysoidaan hybridiuhka-käsitettä periaatepohjaisen käsiteanalyysin keinoin, sillä työssä halutaan ymmärtää syvemmin, mitä käsite pitää sisällään ja kuinka laadukkaana sitä voidaan käsiteanalyyttisesti pitää. Pohdittavana on myös, miksi käsite on otettu käyttöön ja mitä uutta se tuo turvallisuusuhista käytävään keskusteluun. Tämä on olennaista sen vuoksi, että käsite on saanut osakseen merkittävää kritiikkiä esimerkiksi tutkimuskirjallisuudessa, ja tästä huolimatta käsite on laajasti käytössä EU:n ja Naton toimesta.

Työssä turvallistamisen piirteitä tarkastellaan neljän eri teeman kautta ja asiakirjoista haettiin näitä teemoja koskevia luonnehdintoja ja ne koottiin yhteen. Jokaista teemaa analysoitiin etsimällä niistä kehysteorian avulla erilaisia kehystyksiä ja nämä löydökset tyypiteltiin omiksi kehyksiksi. Analyysin tuloksena aineistosta nousi esille runsaasti erilaisia turvallistamisen keinoja, kuten hybridiuhkien kehystämistä kiireelliseksi ja eksistentiaaliseksi uhaksi viitekohteille. Vaikka molempien tuottamat turvallistamisteot ovat hyvin samansuuntaisia on muissa teemoissa eroja: EU ja Nato kehystävät eri tavalla niin viitekohteen, yleisön kuin oman toimijuutensa. Kiinnostavia havaintoja nousi myös turvallistamisen taustatekijöiden havainnoimisesta. Hybridiuhkien turvallistaminen on muun muassa ajallisesti reaktiivinen Venäjän toimiin, alkaen vuodesta 2014 ja muuttuessa merkittävästi vuonna 2022. Tämä herättää pohtimaan esimerkiksi sitä, mitä EU ja Nato todellisuudessa turvallistavat kun ne turvallistavat hybridiuhkia.

Työssä turvallistamisesta tehtyjä havaintoja peilataan hybridiuhka-käsitteen pätevyydestä tehtyihin huomioihin sekä turvallistamisen problematiikkoihin ja tarkastellaan näiden mahdollisia yhteisvaikutuksia sekä sitä, mitä motivaatioita hybridiuhkien turvallistamisen taustalla mahdollisesti on. Työssä esiin tulleita havaintoja heijastetaan lopuksi laajemmin poliittiseen kulttuuriin, poliittiseen retoriikkaan ja eliittiryhmien vastuukysymyksiin ja todetaan, että hybridiuhka-käsitteen epämääräisyydestä ja käsitteen turvallistamisen huolestuttavista implikaatioista huolimatta EU ja Nato eivät näe ongelmana turvallistaa käsitettä ja näkevät käsitteen epämääräisyyden jopa sen vahvuutena.