”Työllä ei tarvitse itseään tappaa eikä edes sairastuttaa”: Työn haasteet, vaatimukset ja voimavarat sosiaali- ja terveysalalla

Abstract

Sosiaali- ja terveysalan ahdinko on ollut julkisen keskustelun aihe jo pitkään. Vuonna 2019 alkanut koronapandemia rasitti jo ennestään kuormittunutta alaa entisestään. Pandemian aikana hoitovelka ja työntekijöiden kuormitus kasvoivat merkittävästi, mikä johti laajoihin työtaisteluihin, joihin saatiin sopu palkkoja nostamalla. Ala on myös suuren organisatorisen muutoksen keskellä palveluiden siirryttyä kunnilta uusille hyvinvointialueille alkuvuonna 2023. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden kokemuksia työn haasteista, vaatimuksista ja voimavaroista. Kiinnostuksen kohteena ovat haastateltavien kuvaelmat työn haasteista, vaatimuksista ja voimavaroista, sekä niiden suhde työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Väestön vanhetessa työelämä muuttuu, ja sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden pysyvyys ja jaksaminen korostuvat. Lisäksi kyse on hyvin naisvaltaisesta alasta, minkä vuoksi sukupuolten tasa-arvo on huomioitu myös tutkielman taustakirjallisuudessa ja analyysissa. Tutkielma on laadullinen tutkimus ja aineisto on analysoitu teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Teoriaohjaava sisällönanalyysi sijaitsee teorialähtöisen ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin välimaastossa, missä analyysi ei suoraan perustu teoriaan, mutta kytkennät siihen löytyvät. Tutkielman aineisto koostuu 19 sosiaali- ja terveysalan työntekijän puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Teoreettisena viitekehyksenä toimii Työn vaatimukset ja voimavarat (JD-R) malli. Tutkielman tulokset jakautuvat kahteen luokkaan; työn haasteisiin ja vaatimuksiin sekä työn voimavaroihin. Luokat on edelleen jaettu alaluokkiin teoreettista viitekehystä mukaillen. Tutkielman tulokset osoittavat, että väsymys, kiire ja säästöpaineet aiheuttavat kuormitusta ja eettistä ristiriitaa työntekijöille. Työssä koettu jatkuva kuormitus voi aiheuttaa uupumusta ja hankaloittaa palautumista. Sen sijaan työyhteisön tuki, kokemus ammatillisesta pystyvyydestä ja palautteen saaminen näyttäytyvät positiivisina voimavaroina työntekijöille. Voimavaroja lisäävät tekijät tukevat työssä jaksamista ja ne voivat myös suojata työhön kohdistuvilta kohtuuttomilta haasteilta ja vaatimuksilta. Voimavarojen tukemiseen tulee olla sekä poliittista että työnantajien tahtoa ja myös haasteisiin ja vaatimuksiin tulee puuttua tarvittaessa.