”Yhteiskunta kaikkialla on ollut voimaton estämään espanjantautia” : Tampereen espanjantautiepidemia vuosina 1918–1920 terveydenhoitolautakunnan näkökulmasta

Abstract

Espanjantaudiksi ristitty influenssapandemia puhkesi ensimmäisen maailmansodan lopussa. Se saavutti sisällissodasta kärsivän Suomen ja Tampereen kaupungin vuoden 1918 keväällä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Tampereen espanjantautiepidemiaa vuosina 1918–1920 paikallisen terveydenhoitolautakunnan näkökulmasta. Suurennuslasin alla on se, miten lautakunnassa espanjantauti ymmärrettiin ja määriteltiin, minkälaisia toimenpiteitä epidemian hallitsemiseksi tehtiin sekä miten lautakunnan ymmärrys ja toimenpiteet haastettiin. Näitä kysymyksiä tarkastellessani pohdin espanjantautia osana yleisempää kulkutautien vastaista kampanjointia ja asetan Tampereen espanjantautiepidemian laajempaan paikalliseen, kansalliseen ja osittain kansainväliseenkin kontekstiin.

Tutkimus on tauti- ja paikallishistoriallinen kuvaus Tampereen espanjantautiepidemiasta, joka toteutettiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tärkeimpinä lähteinä toimivat Tampereen kaupunginarkistossa säilytettävät Tampereen terveydenhoitolautakunnan tuottamat viranomaislähteet, joihin lukeutuivat tutkimuksessa hyödynnetyt vuosikertomukset ja pöytäkirjat. Toisen merkittävän lähdekokonaisuuden muodostavat Tampereella julkaistut sanomalehdet sekä valtakunnallisesti julkaistu Terveydenhoitolehti. Lähteet täydentävät toisiaan ja luovat kokonaiskuvan tapahtumista.

Tutkimus osoittaa, että espanjantautiepidemia Tampereella noudatti raameiltaan Suomen viitekehystä. Se saapui kaupunkiin keskellä vaikeaa yhteiskunnallista tilannetta, jonka seuraukset vaikuttivat kaupunkiin ja terveyslautakunnan toimintaan koko tutkimusajankohdan ajan. Päätavoitteeksi lautakunnalle muodostui normaaliin tilanteeseen pääseminen mahdollisimman nopeasti. Laajan vastuualueen takia lautakunta teki priorisointia tehtäviensä hoitamisessa. Espanjantauti jäi usein taka-alalle, kun muut asiakysymykset tai katukuvaan ilmestyneet muut tartuntataudit veivät päähuomion.

Tampereen terveydenhoitolautakunnan ymmärrykseen espanjantaudista ja lautakunnan tekemiin toimenpiteisiin vaikuttivat monet tekijät: aikakauden käsitykset terveydestä, hygienia-ajatteluun pohjautunut terveyspoliittinen painopiste, aikaisempi vuosien 1889–1890 influenssapandemia ja alkuvaiheessa influenssataudin vähäpätöiseksi mielletty taudinkuva. Lautakunta hyödynsi entuudestaan tunnettuja torjuntakeinoja muun Suomen tapaan. Lautakunta kärsi epäluottamuksesta, vaikka todellisuudessa vanhentuneella terveydenhoito-organisaatiolla oli koko Suomessa huonot mahdollisuuksia torjua espanjantautia tehokkaasti keinojen tehottomuuden ja täsmälääkkeen puuttumisen takia.