Sateenkaariasiakkaiden kohtaaminen sosiaali- ja terveysalalla

Abstract

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää, millaista osaamista sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset tarvitsevat, kun he kohtaavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia asiakkaita eli sateenkaariasiakkaita. Tämän lisäksi tarkastellaan, millaisia kokemuksia alan ammattilaisilla ja sateenkaariasiakkailla on kyseisistä kohtaamisista. Tutkielman teoriaosuudessa määritetään sateenkaarevuutta ja käsitellään vähemmistöstressiteoriaa, jonka avulla voidaan selittää terveyseroja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien ja muun väestön välillä. Aineisto koostuu seitsemästä suomalaisesta ja neljästä kansainvälisestä vertaisarvioidusta julkaisusta, joita analysoidaan temaattisin keinoin. Tulosten mukaan ammattilaisten osaaminen on vaihtelevaa. Myös ammattilaisten ja asiakkaiden aiemmat palvelukokemukset olivat keskenään erilaisia. Kansainväliset aineistot tuottivat saman suuntaisia tuloksia kuin suomalaiset julkaisut.

Ensimmäinen tulosteema käsittelee tarvittavaa tietoa ja ammatillista kehitystä. Tiedollisen osaamisen ansiosta voidaan tunnistaa sateenkaariasiakkaiden erityiset tarpeet ja kysymykset sekä vähemmistöaseman vaikutus palveluihin. Kokemusten mukaan ammattilaiset eivät aina tunnista näitä tekijöitä. Tuloksissa nousee esiin ammatillisen kehityksen tarve eli koulutukseen ja tiedon kehittämiseen sekä omien asenteiden ja olettamusten tunnistamiseen keskittyminen. Toinen teema käsittelee ammattilaisten puhetapoja ja käyttämiä määritelmiä, joissa esiintyy tulosten mukaan normatiivisuutta ja oletuksia. Kokemusten mukaan osa ammattilaisista käyttää neutraalia sanastoa. Tuloksissa nousee esiin pronomineihin liittyvien toiveiden kysymisen merkitys. Kolmannessa teemassa esitellään sateenkaarevuuden käsittelyyn ja suhteuttamiseen liittyviä tuloksia. Käsittelyllä tarkoitetaan sateenkaarevuudesta keskustelemista sekä ammattilaisen tapaa reagoida aiheeseen. Suhteuttamisella puolestaan tarkoitetaan osaamista käsitellä sateenkaarevuutta korostamatta sitä tarpeettomasti tai jättämättä sitä käsittelemättä tilanteessa, jossa se on tärkeää. Tulosten mukaan aiheen puheeksi ottamiseen liittyy haasteita sekä ammattilaisten että asiakkaiden osalta. Osa ammattilaisista kokee keinottomuutta ja yllättyneisyyttä asiakkaan sateenkaarevuuden ilmetessä. Ammattilainen saattaa vähätellä sateenkaarevuuteen liittyviä kokemuksia tai selittää asiakkaan elämäntapahtumia sateenkaarevuudella. Palveluissa on ollut hyväksyntää, mutta myös omaa sateenkaarevuutta on jouduttu puolustamaan. Viimeisessä teemassa käsitellään turvallisuutta ja luottamusta. Asiakkaan arvostus sekä syrjimätön ja turvallinen ympäristö ovat merkityksellisiä tekijöitä kohtaamisessa. Turvallisuus edistää omista asioista kertomista työntekijöille. Tulosten mukaan palveluissa on koettu syrjintää ja salassapito- ja vaitiolovelvollisuutta on rikottu.

Lopuksi esitetään johtopäätöksiä saaduista tuloksista ja käsitellään sateenkaarevuuden marginaalisuutta sosiaalityössä. Ehdotan, että sateenkaarevuutta tulisi tutkia lisää etenkin sosiaalityön näkökulmasta ja että koulutukseen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa.