“Eigentlich bin ich finnischer als jeder Finne”: Akkulturation deutscher Einwandernde in Finnland

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan saksalaisten maahanmuuttajien kotoutumista Suomeen. Kotoutumisella tarkoitetaan prosessia, jossa maahanmuuttajat sopeutuvat uuden kotimaansa kulttuuriseen ympäristöön. Kotoutumista voidaan tarkastella erilaisten mallien avulla, ja tässä työssä on käytetty John W. Berryn mallia kotoutumisstrategioista. Kyseisen mallin keskiössä on kaksi kysymystä: haluaako maahanmuuttaja olla kontaktissa muiden kuin oman kulttuurinsa edustajien kanssa, ja haluaako maahanmuuttaja säilyttää oman kotimaansa kulttuurin myös uudessa kotimaassaan. Näiden kysymysten pohjalta muodostuu neljä kotoutumisstrategiaa: integraatio, assimilaatio, separaatio ja marginalisaatio. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä Berryn mallin neljästä kotoutumisstrategiasta Suomessa asuvat saksalaiset maahanmuuttajat käyttävät, sekä miten he yrittävät kotoutua suomalaiseen yhteiskuntaan ja säilyttää saksalaisen kulttuurin Suomessa asuessaan.

Tutkimusaineistona käytettiin Petra Schirrmannin ja Ulrike Richter-Vapaatalon kirjaa Deutschland meine Heimat, Finnland mein Zuhause. Lebensgeschichten deutscher Frauen in Finnland von heute. Kirja koostuu Suomessa asuvien saksalaisnaisten haastatteluista, joissa he kertovat elämästään ja kokemuksistaan Suomessa. Jokaisessa kirjan 21 haastattelussa käydään läpi muun muassa se, miksi nämä naiset päättivät muuttaa Suomeen ja millaiseksi he kokevat suomalaisen yhteiskunnan saksalaiseen yhteiskuntaan verrattuna. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia.

Tutkimuksen perusteella valtaosa saksalaisista maahanmuuttajista käyttää kotoutumisstrategiaa integraatio. Tosiksi yleisin kotoutumisstrategia on assimilaatio. Saksalaiset maahanmuuttajat pyrkivät kotoutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan opettelemalla suomen kieltä ja etsimällä suomalaisia kontakteja esimerkiksi työn ja vapaa-ajan harrastusten kautta. Saksalaista kulttuuria maahanmuuttajat pyrkivät ylläpitämään käyttämällä saksan kieltä työssään sekä puolisonsa ja lastensa kanssa. Lisäksi he matkustavat vähintään kerran vuodessa entiseen kotimaahansa ja pitävät yhteyttä siellä asuviin perheenjäseniinsä ja ystäviinsä.