Museoyhteistyön hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa: Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan yhteistyötä museoiden ja varhaiskasvatusinstituutioiden välillä. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tunnistaa, miten yhteistyötä on aiemmin tutkittu, millaisia yhteistyön muotoja on olemassa sekä miten yhteistyötä voitaisiin kehittää jatkossa. Historia- ja kulttuurikasvatus sisältyy Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022) –ohjausasiakirjan määrittämiin laaja-alaisen osaamisen alueisiin. Ohjausasiakirjojen mukaan varhaiskasvatuksessa tulisi hyödyntää monipuolisesti erilaisia oppimisympäristöjä ja toteuttaa kulttuurikasvatusta vaihtelevin tavoin. Sopivina oppimisympäristöinä mainitaan esimerkiksi teatterit ja museot. Varhaiskasvatuksella on tärkeä rooli monipuolisten ja mielekkäiden oppimiskokemusten tarjoajana kaikille varhaiskasvatukseen osallistuville lapsille. Hedelmällisen historia- ja kulttuurikasvatuksen toteutumiseksi tarvitaan yhteistyötä museoiden ja varhaiskasvattajien välillä. Toimivan yhteistyön luomiseksi on tarpeen tarkastella eri osapuolten osuutta yhteistyön rakentamisessa.

Tutkielman aineisto kerättiin kahdesta tietokannasta joulukuussa 2023. Aineisto rajattiin vuosina 2013–2023 julkaistuihin kansainvälisiin tutkimusartikkeleihin. Tarkasteltu aineisto koostui yhdeksästä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Analyysin tukena tutkielmassa hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimustulosten perusteella voitiin tunnistaa useita erilaisia tapoja toteuttaa yhteistyötä. Tarkastelluissa tutkimuksissa historia- ja kulttuurikasvatusta toteutettiin museotiloissa, varhaiskasvatusyksiköissä ja digitaalisissa ympäristöissä. Merkittäviä yhteistyön muotoja olivat museovierailut, monivaiheiset ilmaisulliset projektikokonaisuudet sekä eri aloilla toimivien kasvattajien yhdessä toteuttama suunnittelutyö. Kehittämiskohteita olivat muun muassa museoiden tarjoamien sisältöjen lapsilähtöisyys, ikätasoisuus sekä kasvatussisältöjen saavutettavuus. Tärkeinä nykyaikaisen museopedagogiikan piirteinä mainittiin digitaalisten materiaalien lisääminen vapaaseen käyttöön ja lasten näkökulman huomioimisen ensisijaisuus toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa. Tutkimustulosten perusteella varhaiskasvatukseen sisältyvä toiminta museoissa ja museoiden kasvatussisältöjen hyödyntäminen koettiin merkityksellisiksi lasten oppimisen kannalta. Samalla tulokset osoittivat kuitenkin myös tarpeen jatkotutkimukselle ja toiminnan kehittämiselle.