Lääkäreiden johtamistyylit sairaanhoitajien silmin : Hierarkkisen sairaalamaailman heijastuksia johtamiseen ja työhyvinvointiin

Abstract

Työhyvinvoinnin tutkimus on lisääntynyt sekä laajentunut runsaasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Tutkimus on levinnyt fyysisen hyvinvoinnin lisäksi myös psyykkisen sekä sosiaalisen ulottuvuuden puolelle muodostaen kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin käsitteen. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään, millainen merkitys lääkäreiden johtamistyyleillä on sairaanhoitajien koetussa työhyvinvoinnissa. Tarkastelu tapahtuu terveydenhuollon moniammatillisten tiimien kontekstissa. Lisäksi tutkimuksessa pyritään ymmärtämään, millainen merkitys sairaalamaailman hierarkialla sekä byrokratialla on taustatekijöinä koskien ammattiryhmien välisiä dynamiikkoja.

Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus ja se jakaantuu sekä teoreettiseen että empiiriseen osuuteen. Tutkielman teoreettisessa osuudessa tarkastellaan työhyvinvoinnin tutkimuksen kehitystä sekä avataan kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin käsitettä kirjallisuuden valossa. Lisäksi teoreettisessa osuudessa perehdytään tutkimuksen kannalta olennaisiin johtamistyyleihin sekä hierarkiaa käsittelevään kirjallisuuteen. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu neljästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Aineisto kerättiin kolmelta sairaanhoitajalta ja yhdeltä sairaanhoitajaopiskelijalta. Kaikki haastateltavat ovat työskennelleet sairaalassa moniammatillisissa tiimeissä. Haastattelujen tavoitteena oli saada tietoa sairaanhoitajien kokemuksista koskien lääkäreiden johtamistyylejä sekä heidän työhyvinvointiaan. Aineiston analysointiin hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jolloin teoria tukee sekä ohjaa aineiston analysointia.

Tutkimuksen tuloksissa havaittiin, että kirjallisuudessa esiintyvät johtamistyylit ovat tavallisia myös sairaalamaailmassa. Tulosten mukaan lääkäreiden johtamistyylien sekä sairaalan hierarkkisten rakenteiden voidaan nähdä olevan sidoksissa sairaanhoitajien kokemaan työhyvinvointiin. Johtamistyyleillä löydettiin olevan merkitystä psyykkisen ja sosiaalisen työhyvinvoinnin ulottuvuuksiin. Lisäksi tulokset tukevat aiempaa tutkimusta siitä, että työhyvinvointi muodostuu kokonaisvaltaisesti monesta eri tekijästä. Analyysiin pohjautuvissa tuloksissa havaittiin myös, että työntekijällä on oma vastuunsa huolehtia työhyvinvoinnistaan. Tutkielman löydökset sairaalamaailman hierarkkisesta luonteesta korreloivat aiemman tutkimuksen sekä kirjallisuuden kanssa ja voidaan todeta, että pitkä hierarkkinen historia näkyy edelleen sairaalan käytävillä. Jatkotutkimusten näkökulmasta olisi tärkeää laajentaa haastatteluotosta sekä kerätä kokemuksia myös lääkäreiden näkökulmasta. Näin voitaisiin lisätä ymmärrystä johtamistyylien merkityksestä sairaalamaailmassa. Lisäksi voitaisiin pohtia tarvetta johtamiskoulutuksen lisäämiselle jo lääkäreiden peruskoulutuksen yhteydessä.