Lapsen osallisuus siirtymissä : Toimivat siirtymäkäytännöt varhaiskasvatuksen opettajien kuvaamina lasten siirtyessä varhaiskasvatuksesta esiopetukseen
Mustonen, Sanna (2024)
2024
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404033281
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404033281
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassa tutkittiin varhaiskasvatuksen opettajien ajatuksia lasten osallisuudesta vertikaalisissa siirtymäkäytännöissä eli varhaiskasvatuksesta esiopetukseen siirryttäessä. Tarkoituksena oli selvittää, miten lapsen osallisuus on otettu huomioon siirtymäkäytäntöjä suunniteltaessa ja toteutettaessa. Tutkimusaihe on tärkeä, sillä hyvät siirtymäkäytännöt ovat vasta paikoin käytössä varhaiskasvatuksessa ja lapsia ei oteta tarpeeksi usein huomioon näiden käytäntöjen kehittämisessä.
Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu näkökulmaan, jossa ympäröivät kontekstit, kuten lapset, varhaiskasvatus ja esiopetus ja niiden väliset onnistuneet suhteet tulisi ottaa huomioon siirtymässä. Siirtymätutkimuksen käytännöissä korostuivat sosiaalinen jatkuvuus eli tuttujen kavereiden siirtyminen samaan ryhmään sekä sujuva tiedonsiirto. Osallisuustutkimuksessa lapsen osallisuus on kuvattu lapsen toimijuuteen liittyvänä moniulotteisena käsitteenä. Tutkielmassa yhdistetään kaksi lapsen osallisuutta kuvaavaa mallia: Turjan malli (2011; 2020), jossa kuvataan sekä lapsen osallisuuden tasoja että laajemmin tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen osallisuuteen sekä Shierin osallisuuden tasomalli (2001), jossa kuvataan aikuisen päätöksentekokulttuuria.
Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää varhaiskasvatuksen opettajaa etätapaamisissa. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä ja erittelyllä. Aineisto pelkistettiin ensin poimimalla kaikki haastateltavien mainitsemat siirtymäkäytännöt, jonka jälkeen nostettiin esiin lapsen osallisuuden teemat siirtymäkäytännöissä.
Tutkimustuloksissa näkyvät osallisuuden määrittelyn ja lapsen osallisuuden haasteellisuus siirtymässä. Hauraampaa lapsen osallisuutta kuvaili luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin luominen sekä lapsen ajatusten kirjaaminen lapsen henkilökohtaiseen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Lisäksi ryhmäytyminen jo varhaiskasvatuksessa yli ryhmärajojen loi rakenteita mahdollistamaan lapsen osallisuutta. Vahvimmin lapsen osallisuus näkyi, kun lapsilta kysyttiin kaveritoiveita tulevaa esiopetusryhmää varten tai kaksivuotisen esiopetuksen kokeilussa eri-ikäisten esiopetusryhmien tiiviissä yhteistyössä. Vahvempaa tieto-osallisuutta ilmeni myös silloin, kun lapsille kerrottiin, mitä esiopetuksessa on odotettavissa. Tutkimustulosten perusteella lapsen osallisuutta vahvistavia siirtymäkäytäntöjä muodostui viisi.
Tutkimus osoitti, että jotta lapsen osallisuus voi vertikaalisessa siirtymässä toteutua, tarvitaan tunnetason luottamusta, toimivia kommunikointitapoja sekä yhteistä osallistavaa toimintakulttuuria lasten ja henkilöstön välille. Kun nämä tekijät ovat kunnossa, voidaan parhaiten rakentaa toimivia siirtymäkäytäntöjä ja vakiinnuttaa ne osaksi eri instituutioiden välistä yhteistyötä. Tämä mahdollistaa sosiaalisesti kestävän ja osallisuutta edistävän toimintakulttuurin rakentamisen.
Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu näkökulmaan, jossa ympäröivät kontekstit, kuten lapset, varhaiskasvatus ja esiopetus ja niiden väliset onnistuneet suhteet tulisi ottaa huomioon siirtymässä. Siirtymätutkimuksen käytännöissä korostuivat sosiaalinen jatkuvuus eli tuttujen kavereiden siirtyminen samaan ryhmään sekä sujuva tiedonsiirto. Osallisuustutkimuksessa lapsen osallisuus on kuvattu lapsen toimijuuteen liittyvänä moniulotteisena käsitteenä. Tutkielmassa yhdistetään kaksi lapsen osallisuutta kuvaavaa mallia: Turjan malli (2011; 2020), jossa kuvataan sekä lapsen osallisuuden tasoja että laajemmin tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen osallisuuteen sekä Shierin osallisuuden tasomalli (2001), jossa kuvataan aikuisen päätöksentekokulttuuria.
Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää varhaiskasvatuksen opettajaa etätapaamisissa. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä ja erittelyllä. Aineisto pelkistettiin ensin poimimalla kaikki haastateltavien mainitsemat siirtymäkäytännöt, jonka jälkeen nostettiin esiin lapsen osallisuuden teemat siirtymäkäytännöissä.
Tutkimustuloksissa näkyvät osallisuuden määrittelyn ja lapsen osallisuuden haasteellisuus siirtymässä. Hauraampaa lapsen osallisuutta kuvaili luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin luominen sekä lapsen ajatusten kirjaaminen lapsen henkilökohtaiseen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Lisäksi ryhmäytyminen jo varhaiskasvatuksessa yli ryhmärajojen loi rakenteita mahdollistamaan lapsen osallisuutta. Vahvimmin lapsen osallisuus näkyi, kun lapsilta kysyttiin kaveritoiveita tulevaa esiopetusryhmää varten tai kaksivuotisen esiopetuksen kokeilussa eri-ikäisten esiopetusryhmien tiiviissä yhteistyössä. Vahvempaa tieto-osallisuutta ilmeni myös silloin, kun lapsille kerrottiin, mitä esiopetuksessa on odotettavissa. Tutkimustulosten perusteella lapsen osallisuutta vahvistavia siirtymäkäytäntöjä muodostui viisi.
Tutkimus osoitti, että jotta lapsen osallisuus voi vertikaalisessa siirtymässä toteutua, tarvitaan tunnetason luottamusta, toimivia kommunikointitapoja sekä yhteistä osallistavaa toimintakulttuuria lasten ja henkilöstön välille. Kun nämä tekijät ovat kunnossa, voidaan parhaiten rakentaa toimivia siirtymäkäytäntöjä ja vakiinnuttaa ne osaksi eri instituutioiden välistä yhteistyötä. Tämä mahdollistaa sosiaalisesti kestävän ja osallisuutta edistävän toimintakulttuurin rakentamisen.