”Meillä on nyt ilmeisesti sama tilannekuva tästä ongelmasta (Edustajan välihuuto: ei ole kyllä sama tilannekuva!)” : Eduskunnan kyselytunnin puhetavat nuorten rikoksentekijöiden leimaamisen välineenä

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee nuorista rikoksentekijöistä käytävää keskustelua eduskunnan täysistunnon kyselytunnilla. Eduskunnan kyselytuntia pidetään yhtenä tärkeimpänä poliittisen keskustelun foorumina, jossa oppositio sekä hallitus keskustelevat ajankohtaisista aiheista. Eduskuntapuheella on merkittävä vaikutus siinä, kuinka institutionaalisella tasolla kulloinkin politiikassa esillä olevista aiheista keskustellaan sekä minkälainen tieto saa edustajien puheenvuoroissa tilaa. Tutkielman tavoitteena on analysoida eduskuntapuheen tapoja käsitellä nuoria rikoksentekijöitä tarkastelemalla puheessa esiin tulevia leimaamisen prosesseja. Kriminologisen sosiologian leimaamisteoria tutkii tapoja, joilla rikoksentekijään asetetaan poikkeavuuden leimaa. Leimaamisteorialla tarkoitetaan sellaisten reaktioiden, erityisesti virallisten rikosseuraamusten vaikutuksia, jotka vaikuttavat rikoksentekijään siten, että̈ reaktiot itsessään lisäävät alttiutta tulevaan rikoskäyttäytymiseen. Aiheen taustoituksena toimivat viimeisten vuosien muutokset nuorten tekemässä rikollisuudessa sekä historiallinen tarkastelu nuorisorikollisuudesta. Aihetta taustoittavat myös Ruotsin jengirikollisuuden kasvu sekä yleinen huoli nuorten jengiytymisestä. Tutkimusaineistona on vuoden 2022 eduskunnan täysistunnon yhteydessä käydyn kyselytunnin kaksi nuorisorikollisuuteen keskittyvää keskustelua. Tutkimus on laadullinen eli kvantitatiivinen tutkimus, jossa analysoinnin työkaluna käytetään sisällönanalyysia. Tutkielmassa tunnistetaan leimaamisteorian avulla aineistosta teemoja, jotka luokittelen teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla ja tulkitsen diskurssianalyysin keinoin. Tutkielmaa ohjaavat seuraavat tutkimuskysymykset: Millaisena nuori rikoksentekijä nähdään ja millaiseksi hänet leimataan?” sekä “Mitä kuvaa jengiytymisestä puheen avulla tuotetaan?”. Aineiston analysoinnin perusteella aineistosta löytyy neljä pääkategoriaa: ”nuorisorikollisuuden muodot”, ”hallituksen toiminta”, ”turvallisuuden takaaminen” ja ”yhteiskunnallinen huoli”. Analyysin perusteella eduskuntapuhe tuottaa nuoriin rikoksentekijöihin poikkeavuuden leimaa, joka leimaa etenkin maahanmuuttajataustaisia nuoria. Nuoret yhdistetään jengiytymiseen ja Ruotsin jengirikollisuuteen sekä eduskuntapuheessa leimaantuvat ne nuoret, jotka asuvat sijoitettuina, ovat pudonneet peruskoulusta tai omaavat muuten vajavaiset peruskoulusta saatavat taidot. Leimatuksi tulevat myös ne nuoret, joilla ei ole turvallista aikuista lähiympäristössään tai muuten tervettä ei-rikollista tekemistä. Nuori leimaantuu analyysin perusteella vakavan väkivaltarikollisuuden ilmentymäksi, joka tulee yhteiskunnalle erityisen kalliiksi ja tästä syystä ongelma tulee ratkaista mahdollisimman nopeasti, etenkin kovia rangaistuskeinoja käyttämällä. Eduskuntapuheen perusteella nuoriin rikoksentekijöihin halutaan kohdistaa myös valvontaa poliisin sekä muiden viranomaisten taholta. Puheessa huomioidaan vähäisesti ennaltaestävä toiminta sekä rikolliseen toimintaan johtavat syyt.