Psykoottisten vankien kokemuksia mielenterveyspalveluiden saavutettavuudesta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää psykoosihäiriödiagnoosin saaneiden vankien kokemuksia mielenterveyspalveluiden saavutettavuudesta. Tutkimuksessa pyrittiin saavutettavuuden käsitettä käyttäen tuomaan näkyväksi niitä tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet näiden henkilöiden mielenterveyspalveluiden ulkopuolelle jäämiseen. Saavutettavuus määriteltiin tutkimuksessa sekä palvelun tarjoajan, että sen käyttäjän ominaisuudeksi. Tutkimuksen aineisto muodostui seitsemästätoista psykoosihäiriödiagnoosin saaneen vangin haastattelusta. Haastattelut tehtiin Psykiatrisen vankisairaalan Vantaan ja Turun yksiköissä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin ja analysoitiin teoreettisen sisällönanalyysin keinoin. Saavutettavuuden ulottuvuuksista merkityksellisimpiä olivat asenteellinen ja tiedollinen saavutettavuus. Lisäksi sairaudentunnottomuus haittasi palveluiden piiriin päätymistä. Asenteelliseen saavutettavuuteen liittyvät ongelmat palveluiden käytössä olivat kokemusten perusteella lähtöisin sekä palveluiden tarvitsijasta, että palveluntarjoajasta. Ongelmat avun tarvitsijoiden henkilökohtaisessa asenteellisessa saavutettavuudessa liittyivät mielenterveyden häiriöstä aiheutuneeseen stigmaan. Tarkasteltaessa kokemuksia palveluntarjoajien asenteisiin liittyen, palvelujärjestelmän ja sen edustajien koettiin useissa tilanteissa toimineen ennakkoluuloisesti ja jopa syrjivästi tilanteissa, joissa haastateltavat olivat itse pyrkineet saamaan apua ongelmiinsa. Tiedollisen saavutettavuuden kannalta selkeimpänä palveluiden saavutettavuuteen vaikuttavana tekijänä vaikutti ymmärtämättömyys palveluiden vastuualueista sekä niiden välisistä rakenteellisista rajoista. Ne tekijät, jotka vaikuttivat palveluiden saavutettavuuteen, mutta jotka eivät olleet luokiteltavissa saavutettavuuden ulottuvuuksiin liittyivät sairaudentunnottomuuteen. Kuvattujen kokemusten mukaan sairaudentunteen puuttuminen esti avun omatoimisen hakemisen, sekä esti, tai vaikeutti huomattavasti tarjotun avun vastaanottamista. Saavutettavuudessa ilmenneisiin ongelmiin voisi olla mahdollista vastata tiiviimmän ja syvemmän palveluintegraation keinoin, sekä ottamalla laajemmin käyttöön uusia psykiatrisen avohoidon hoitomuotoja. Tällöin potilaskohtaisesti muodostettavat palvelukokonaisuudet voisivat mahdollisesti osuvammin vastata tutkitun erityisryhmän palvelun tarpeisiin.