Kääntäjän kompetenssit suomalaisessa kääntäjänkoulutuksessa : A-työkieli ja käännösteknologia kääntäjänkoulutuksen opetussuunnitelmissa
Hario, Olga (2024)
Hario, Olga
2024
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-04-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404033275
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404033275
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee kahden kääntäjän kompetenssin näkymistä suomalaisen kääntäjänkoulutuksen opetussuunnitelmissa 2000-luvulla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko A-työkielen eli suomen kielen opetus vähentynyt ja käännösteknologian opetus vastaavasti lisääntynyt tarkastellulla ajanjaksolla 2003–2023. Tämä tutkielma täydentää keskustelua siitä, miten suomalainen kääntäjänkoulutus on kehittynyt 2000-luvulla ja miten kääntäjän kompetenssit näkyvät opetussuunnitelmissa.
Tutkimukseni aineisto koostuu neljän suomalaisen yliopiston englannin kääntämisen opetussuunnitelmista vuosilta 2003, 2013 ja 2023. Olen poiminut aineistosta A-työkieleen ja käännösteknologiaan liittyvät opintojaksot ja tarkastellut niiden määrän ja laajuuden kehitystä eri vuosikymmeninä. Olen myös tarkastellut, millaisia asioita opintojaksoilla on painotettu.
Analyysini taustan muodostavat kääntäjän kompetenssit. Esittelen kolme erilaista kompetenssimallia ¬– Anthony Pymin minimalistisen mallin, PACTE-tutkimusryhmän empiirisen mallin sekä EMT-verkoston kääntämisen maisteriohjelmille asettamat kompetenssivaatimukset – ja tarkastelen, miten A-työkielen ja käännösteknologian kompetenssit on otettu huomioon malleissa.
Tutkimukseni perusteella vaikuttaa siltä, että suomen kielen opetus kääntäjänkoulutuksessa on vähentynyt 2000-luvulla, mutta käännösteknologian opetuksen määrä ei ole vastaavasti lisääntynyt. Vuonna 2003 kaikkiin tarkasteltuihin kääntäjänkoulutuksiin sisältyi yhtä paljon pakollisia suomen kielen opintoja, mutta vuonna 2023 eri yliopistojen välillä oli jo merkittäviä eroja suomen kielen opintojaksojen määrässä ja laajuudessa sekä niiden sijoittumisessa joko kandidaatti- tai maisteritasolle. Käännösteknologian opetuksen määrä sen sijaan on vaihdellut suuresti eri yliopistoissa eri vuosina.
Tutkimukseni aineisto koostuu neljän suomalaisen yliopiston englannin kääntämisen opetussuunnitelmista vuosilta 2003, 2013 ja 2023. Olen poiminut aineistosta A-työkieleen ja käännösteknologiaan liittyvät opintojaksot ja tarkastellut niiden määrän ja laajuuden kehitystä eri vuosikymmeninä. Olen myös tarkastellut, millaisia asioita opintojaksoilla on painotettu.
Analyysini taustan muodostavat kääntäjän kompetenssit. Esittelen kolme erilaista kompetenssimallia ¬– Anthony Pymin minimalistisen mallin, PACTE-tutkimusryhmän empiirisen mallin sekä EMT-verkoston kääntämisen maisteriohjelmille asettamat kompetenssivaatimukset – ja tarkastelen, miten A-työkielen ja käännösteknologian kompetenssit on otettu huomioon malleissa.
Tutkimukseni perusteella vaikuttaa siltä, että suomen kielen opetus kääntäjänkoulutuksessa on vähentynyt 2000-luvulla, mutta käännösteknologian opetuksen määrä ei ole vastaavasti lisääntynyt. Vuonna 2003 kaikkiin tarkasteltuihin kääntäjänkoulutuksiin sisältyi yhtä paljon pakollisia suomen kielen opintoja, mutta vuonna 2023 eri yliopistojen välillä oli jo merkittäviä eroja suomen kielen opintojaksojen määrässä ja laajuudessa sekä niiden sijoittumisessa joko kandidaatti- tai maisteritasolle. Käännösteknologian opetuksen määrä sen sijaan on vaihdellut suuresti eri yliopistoissa eri vuosina.