"Mutta minä ymmärsin hänen hymynsä" : Erilaisuus lasten kuvakirjoissa

Abstract

Erilaisuus on osa ajallisesti ja tilannekohtaisesti muuttuvaa identiteettiä, joka voidaan nähdä toisten tai itsen erilaisuutena. Erilaisuuteen vahvasti liittyvä toiseuden käsite viittaa näkemykseen siitä, että joku on vieras tai alempiarvoinen suhteessa enemmistöön. Erilaisuutta tai toiseutta suhteessa varhaislapsuuteen on tutkittu varsin vähän. Lapsuus nähdään tässä tutkimuksessa sosiokonstruktivistisesti rakentuvana ilmiönä, jota rakentavat laajalti aikuiset. Lastenkirjallisuuden nähdään olevan merkittävässä asemassa lasten oppimisessa ja kehityksessä, sillä se tarjoaa lapsille muun muassa samastumisen kokemuksia ja hetkiä tunteiden käsittelemiselle sekä jaetun tietoisuuden muodostamiselle. Aikuisella onkin merkittävä rooli lapsen oppimisessa ja erilaisuuden kokemuksen käsittelemisessä. Lisäksi lasten vertaissuhteet ja niiden laatu ovat keskeisessä asemassa lasten kehityksessä.

Tässä tutkimuksessa tutkitaan, miten erilaisuutta käsitellään ja kuvataan vuoden 2000 jälkeen julkaistuissa lasten kuvakirjoissa. Lisäksi tarkastellaan, kehen erilaisuutta suhteutetaan näissä kuvakirjoissa. Tutkimus on rakentunut sosiokonstruktivistisesti ja se kulkee Popperin kolmen maailman teoriaa soveltaen. Tutkimuksen aineistona on 11 erilaisuutta käsittelevää lasten kuvakirjaa, jotka löytyivät Pirkanmaan verkkokirjastosta. Tutkimus on laadullinen, ja menetelminä käytettiin temaattista analyysiä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa on käytetty havainnollistavina esimerkkeinä sitaatteja ja kuvia kuvakirjoista.

Temaattisella analyysillä kuvakirjoista havaittiin neljä teemaa, joilla erilaisuutta käsiteltiin: ystävyys, normaalius ja arkisuus, pelko ja mukautuminen sekä sivistäminen. Ystävyys näyttäytyi esimerkiksi erilaisuudesta johtuvan samankaltaisuuden kokemuksen myötä ystävystymisenä, normaalius ja arkisuus taas esimerkiksi problematisoimattomana erilaisuuden jokapäiväisyytenä. Pelko ja mukautuminen ilmenivät esimerkiksi siten, että erilaisuus koettiin salattavana asiana, mikä johti konformismiin. Sivistäminen taas näkyi opasmaisuutena, anekdootteina tai faabelinomaisena kuvauksena. Teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä kuvakirjoista nousi kaksi keskeistä erilaisuuden suhteuttamisen tapaa, jotka olivat lapsihahmojen vertaissuhteet ja aikuis- ja lapsihahmojen väliset vuorovaikutussuhteet. Nämä suhteet vahvistavat näkemystä siitä, että erilaisuus on aina suhteellinen käsite.