Sustainability Report Assurance in Finland and the United Kingdom

Abstract

This master’s thesis examines the current state of sustainability report assurance in Finland and the UK. This topic is important due to the growing prevalence of sustainability reporting and the increasing interest of external stakeholders. Sustainability report assurance continues to be a voluntary practice without much regulation, which is why assurance reports differ greatly from one another. This may in turn negatively affect the usefulness and user trust in the reports. This study draws on previous research on sustainability assurance and financial audit, but also existing practices and approaches to financial audit.

The aim of this study is to compare and analyse the quality of sustainability assurance in Finland and the UK and between different types of assurance providers. The material used is the sustainability assurance reports of the 20 largest listed companies by market capitalisation in both Finland and the UK. Other than the country, the industry and the assurance provider were also taken into account in the analysis. The method used in the study is abductive content analysis, partly built on a framework employed in previous studies. The theoretical foundation rests on the concept of audit and assurance as drivers of public interest, referring especially to stakeholder theory and legitimacy theory.

The findings show that the GRI (Core) reporting framework and the ISAE 3000 assurance standard were the most common in both countries. Assurance was conducted to a limited standard in most companies. It is also notable that sustainability assurance conducted for the Finnish companies is of better quality. Additionally, assurance quality is better for nonaccountancy assurance providers, particularly on the issuance of recommendations and statements of limitations. No company studied reached all the goals set for a high-quality assurance in the analysis, but one UK company reached the highest score at 88 per cent of the maximum points, and one Finnish company reached 81 per cent and two 77 per cent of the maximum points. These companies were from the banking and heavy industry sectors. Finnish companies did not often include their assurance report in Finnish, which was noted as a concern because it affects the availability and accessibility of these communications to all stakeholders.

The scientific contribution of this study arises from the cross-section it offers into the current trends and realities of sustainability reporting practices. Additionally, the study offers tools for reallife application: companies can consult these results to improve their approach to sustainability assurance to ensure the assurance is useful for their stakeholders and that their resources are being employed effectively. External stakeholders can also benefit from this information in better assessing the sustainability assurance practices of companies.

Tämän pro gradu -tutkielma tutkii vastuullisuusraporttien varmennuksen tämänhetkistä tilaa Suomessa ja Isossa-Britanniassa. Aihe on tärkeä, sillä vastuullisuusvarmennus on yleistymässä ja ulkoiset sidosryhmät ovat siitä entistä kiinnostuneempia. Vastuullisuusvarmennus on edelleen vapaaehtoinen toiminto, jota ei juurikaan säädellä, minkä vuoksi vastuullisuusvarmennusraporteissa on suuria eroja. Tämä taas voi vaikuttaa negatiivisesti koettuun hyödyllisyyteen ja käyttäjien luottamukseen raportteja kohtaan. Tämä tutkimus pohjaa aiempaan tutkimukseen vastuuvarmennuksesta ja tilintarkastuksesta, mutta myös olemassa oleviin käytäntöihin ja lähestymistapoihin tilintarkastukseen liittyen.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on verrata ja analysoida vastuuvarmennuksen laatua Suomessa ja Iso-Britanniassa sekä erilaisten vastuuvarmentajien välillä. Tutkimuksen materiaalina toimi Suomen ja Ison-Britannian 20:n markkina-arvoltaan suurimman pörssilistatun yrityksen varmennusraportit. Maan lisäksi analyysissä huomioitiin myös teollisuudenala ja varmentaja. Tutkielmassa käytetty metodi on teoriaohjaava sisällönanalyysi, joka hyödyntää aiheen aikaisempaa tutkimustietoa. Teoreettinen pohja nojaa ajatukseen tilintarkastuksesta ja varmennuksesta yleisen edun mukaisina, ja viittaa erityisesti sidosryhmäteoriaan ja legitimiteettiteoriaan.

Tuloksista voidaan nähdä, että GRI (Core) -raportointiviitekehys ja ISAE 3000 varmennusstandardi olivat molemmissa maissa yleisimpiä. Varmennus oli yleisimmin toteutettu rajoitetulla laajuudella. Tuloksissa on myös huomattavaa, että suomalaisille yrityksille toteutettu vastuullisuusvarmennus on korkealaatuisempaa. Lisäksi varmennuksen laatu on parempaa muissa kuin kirjanpitoyrityksissä, erityisesti mitä tulee suositusten ja rajoitteiden nimeämiseen. Yksikään tutkituista yrityksistä ei täyttänyt kaikkia analyysissä asetettuja tavoitteita raportin laadulle, mutta yksi Ison-Britannian yritys saavutti korkeimmat pisteet 88 prosentilla maksimista, ja yksi suomalainen yritys sai 81 prosenttia ja kaksi yritystä 77 prosenttia maksimista. Nämä yritykset olivat pankkialan sekä raskaan teollisuuden yrityksiä. Suomalaiset yritykset eivät usein julkaisseet varmennusraporttiaan suomeksi, mikä huomioitiin ongelmakohtana, koska se vähentää tietojenvälityksen saatavuutta ja saavutettavuutta kaikille sidosryhmille.

Tutkielman tieteellinen kontribuutio syntyy sen tarjoamasta läpileikkauksesta vastuuvarmennuksen tämänhetkisiin trendeihin ja realiteetteihin. Lisäksi tutkimus tarjoaa työkaluja käytännön tarpeisiin: yritykset voivat tutustua näihin tuloksiin varmistaakseen, että tämä varmennus on hyödyllistä niiden sidosryhmille ja käyttää niiden resursseja mahdollisimman tehokkaasti. Yrityksen ulkopuoliset sidosryhmät taas voivat hyötyä näistä tiedoista arvioidakseen paremmin yritysten vastuullisuusvarmennusta.