Naispuolisten parisuhdeväkivallan uhrien avun saamisen esteet: Kirjallisuuskatsaus
Lahti, Saana (2024)
Lahti, Saana
2024
Sosiaalityön kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-04-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202403293208
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202403293208
Tiivistelmä
Kandidaatintutkielmani käsittelee naispuolisten parisuhdeväkivallan uhrien avun saamisen esteitä. Tutkielmani tavoitteena on lisätä tietoisuutta siitä, minkälaiset tekijät voivat toimia esteinä parisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten avun saamiselle ja tuoda näkökulmaa palveluiden kehittämiseen. Parisuhdeväkivalta on vakava yhteiskunnallinen ja maailmanlaajuinen ongelma, joka voi aiheuttaa uhreille vakavia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia seurauksia sekä ääritilanteissa johtaa myös kuolemaan.
Tutkielmani teoreettisina lähtökohtina toimivat parisuhdeväkivallan määrittely, parisuhdeväkivallan sukupuolittuneisuuden tarkastelu, uhrien kohtaaminen suomalaisessa oikeus- ja palvelujärjestelmässä sekä avun saamisen esteiden määrittely. Tutkielmani on laadullinen, integroiva kirjallisuuskatsaus, ja analyysimenetelmänä toimii teemoitteleva sisällönanalyysi. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostuu kansainvälisistä vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista.
Tulosten mukaan parisuhdeväkivaltaa kokeneet naiset kohtaavat moninaisia esteitä avun saamiselle. Avun saamisen esteet voivat olla yksilökohtaisia, esimerkiksi parisuhdeväkivallan uhrin kokemia tunteita kuten pelkoa, häpeää ja itsensä syyllistämistä, väkivallantekijän kontrolloivaa tai manipuloivaa käytöstä, uhrin läheisten haitallisia reaktioita ja sosiaalisen tuen puutetta, parisuhdeväkivaltaan liittyviä uskomuksia ja tiedon puutetta sekä uhrin mielenterveysongelmia ja aiempia väkivaltakokemuksia. Yksilökohtaisten avun saamisen esteiden lisäksi tutkielmassani tunnistan palveluihin liittyviä esteitä, kuten palveluiden puutteellisen saatavuuden, saavutettavuuden ja resursoinnin, puutteita ammattilaisten osaamisessa ja toimivissa käytännöissä, haasteita työn rakenteissa sekä uhrien huonoa kohtelua ja ammattilaisiin kohdistuvaa luottamuksen puutetta. Lisäksi parisuhdeväkivallan uhrien avun saamista voivat estää laajemmat rakenteelliset tekijät, kuten parisuhdeväkivaltaan liittyvät yhteiskunnalliset ja kulttuuriset asenteet, palvelujärjestelmän rakentumiseen liittyvät tekijät, oikeusjärjestelmiin liittyvät esteet sekä palveluiden medikalisaatio.
Parisuhdeväkivallan vastaista työtä tulisi kehittää eri tasoilla. Yksittäisten asiakaskohtaamisten tasolla tulisi panostaa luottamuksellisen suhteen rakentamiseen ja kaikkien asiakasryhmien yhdenvertaiseen kohteluun. Eri palveluiden vastuunjakoa parisuhdeväkivallan kartoittamisessa ja kohtaamisessa tulisi selkeyttää, ja lisäksi tulisi korostaa koko palvelujärjestelmän vastuuta auttaa parisuhdeväkivaltaa kokeneita naisia. Myös väkivallantekijöitä tulisi pyrkiä osallistamaan parisuhdeväkivallan vastaiseen työskentelyyn. Moniin palveluihin ja erityisesti psykososiaaliseen työhön tulisi lisätä taloudellisia ja henkilöstöresursseja. Lisäksi tulisi pyrkiä vaikuttamaan parisuhdeväkivaltaan liittyviin yhteiskunnallisiin asenteisiin ja naisten asemaan yhteiskunnassa. Suomessa sosiaalihuoltolaki velvoittaa rakenteelliseen sosiaalityöhön ja näin ollen erityisesti sosiaalityötä osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun tuottamalla sekä välittämällä tietoa asiakkaiden tarpeista ja sosiaalisista ongelmista resursseista päättävien tahojen tietoon.
Tutkielmani teoreettisina lähtökohtina toimivat parisuhdeväkivallan määrittely, parisuhdeväkivallan sukupuolittuneisuuden tarkastelu, uhrien kohtaaminen suomalaisessa oikeus- ja palvelujärjestelmässä sekä avun saamisen esteiden määrittely. Tutkielmani on laadullinen, integroiva kirjallisuuskatsaus, ja analyysimenetelmänä toimii teemoitteleva sisällönanalyysi. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostuu kansainvälisistä vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista.
Tulosten mukaan parisuhdeväkivaltaa kokeneet naiset kohtaavat moninaisia esteitä avun saamiselle. Avun saamisen esteet voivat olla yksilökohtaisia, esimerkiksi parisuhdeväkivallan uhrin kokemia tunteita kuten pelkoa, häpeää ja itsensä syyllistämistä, väkivallantekijän kontrolloivaa tai manipuloivaa käytöstä, uhrin läheisten haitallisia reaktioita ja sosiaalisen tuen puutetta, parisuhdeväkivaltaan liittyviä uskomuksia ja tiedon puutetta sekä uhrin mielenterveysongelmia ja aiempia väkivaltakokemuksia. Yksilökohtaisten avun saamisen esteiden lisäksi tutkielmassani tunnistan palveluihin liittyviä esteitä, kuten palveluiden puutteellisen saatavuuden, saavutettavuuden ja resursoinnin, puutteita ammattilaisten osaamisessa ja toimivissa käytännöissä, haasteita työn rakenteissa sekä uhrien huonoa kohtelua ja ammattilaisiin kohdistuvaa luottamuksen puutetta. Lisäksi parisuhdeväkivallan uhrien avun saamista voivat estää laajemmat rakenteelliset tekijät, kuten parisuhdeväkivaltaan liittyvät yhteiskunnalliset ja kulttuuriset asenteet, palvelujärjestelmän rakentumiseen liittyvät tekijät, oikeusjärjestelmiin liittyvät esteet sekä palveluiden medikalisaatio.
Parisuhdeväkivallan vastaista työtä tulisi kehittää eri tasoilla. Yksittäisten asiakaskohtaamisten tasolla tulisi panostaa luottamuksellisen suhteen rakentamiseen ja kaikkien asiakasryhmien yhdenvertaiseen kohteluun. Eri palveluiden vastuunjakoa parisuhdeväkivallan kartoittamisessa ja kohtaamisessa tulisi selkeyttää, ja lisäksi tulisi korostaa koko palvelujärjestelmän vastuuta auttaa parisuhdeväkivaltaa kokeneita naisia. Myös väkivallantekijöitä tulisi pyrkiä osallistamaan parisuhdeväkivallan vastaiseen työskentelyyn. Moniin palveluihin ja erityisesti psykososiaaliseen työhön tulisi lisätä taloudellisia ja henkilöstöresursseja. Lisäksi tulisi pyrkiä vaikuttamaan parisuhdeväkivaltaan liittyviin yhteiskunnallisiin asenteisiin ja naisten asemaan yhteiskunnassa. Suomessa sosiaalihuoltolaki velvoittaa rakenteelliseen sosiaalityöhön ja näin ollen erityisesti sosiaalityötä osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun tuottamalla sekä välittämällä tietoa asiakkaiden tarpeista ja sosiaalisista ongelmista resursseista päättävien tahojen tietoon.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8798]