Yksinäisyyden vaikutukset kasvoihin kohdistuvaan visuaaliseen tarkkaavuuteen 8–15-vuotiailla

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia yksinäisyyden vaikutuksia kasvoihin kohdistuvaan visuaaliseen tarkkaavuuteen 8–15-vuotiailla lapsilla. Yksinäisyys on lapsilla yleistä. Se on yksilölle kärsimystä tuottava kokemus ja yhteiskunnallisella tasolla merkittävä ongelma, sillä se on yhteydessä muun muassa erinäisiin somaattisiin ja psyykkisiin vaivoihin. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että yksinäisillä aikuisilla esiintyy muutoksia sosiaalisen tiedon käsittelyssä. Tässä tutkimuksessa tutkittiin yksinäisten lasten kasvoihin kohdistuvaa visuaalista tarkkaavuutta. Tutkimuksessa verrattiin silmänliikekameraa käyttäen, kuinka paljon yksinäiset ja ei-yksinäiset lapset katsoivat kasvoihin videoissa, joissa esiintyi sosiaalista uhkaa ja/tai sosiaalista ekskluusiota sekä videoissa, jotka olivat tunnetilaltaan positiivisia tai negatiivisia. Tutkimuksessa käytettiin Tunteet läpi elämän -hankkeessa kerättyä aineistoa (n = 76). Aineisto kerättiin marraskuun 2021 ja huhtikuun 2023 välillä. Yksinäisyyttä mitattiin yksinäisyyskyselyllä (PNDL) ja kasvoihin katsomista kasvoihin kohdistuneiden fiksaatioiden osuutena niistä videon aikapisteistä, joissa esiintyivät kasvot. Aineiston analysointiin käytettiin sekamuotoista varianssianalyysia ja kovarianssianalyysia. Tulokset osoittivat, että yksinäisten ja ei-yksinäisten välillä ei ollut eroa missään vertailussa: eroa ei ollut, kun verrattiin kasvoihin katsomista kaikissa videoissa yhteensä, kun verrattiin kasvoihin katsomista sosiaalisen tilanteen mukaan (sosiaalinen ekskluusio ja sosiaalinen uhka, pelkkä sosiaalinen uhka, pelkkä sosiaalinen ekskluusio ja kontrolli) eikä kun verrattiin kasvoihin katsomista tunnetilaltaan positiivisissa ja negatiivisissa videoissa. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että yksinäisyys ei vaikuta kasvoihin kohdistuvaan visuaaliseen tarkkaavuuteen vielä 8–15-vuotiailla lapsilla. On mahdollista, että erot tulevat esiin myöhemmin. Jatkossa tarvitaan lisätutkimusta muun muassa pitkään kestäneen yksinäisyyden ja voimakkaan yksinäisyyden vaikutuksista sosiaaliseen tiedonkäsittelyyn. Lisäksi tarvitaan jatkotutkimusta tarkkaavuuden lisäksi muiden sosiaalisen tiedonkäsittelyn osa-alueiden kehityksestä. Jatkotutkimus yksinäisyyteen liittyvien tiedonkäsittelyn vinoumien kehityksestä voi auttaa ehkäisemään yksinäisyyttä ja puuttumaan siihen oikea-aikaisilla interventioilla.