Kaunokirjallinen idiolekti ja sen osa karakterisaatiossa Jyri Paretskoin nuortenromaanissa Shell’s Angles

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin kaunokirjallisia idiolekteja ja niiden osaa karakterisaatiossa nuortenromaanissa Shell’s Angles (2013), joka on kirjailija Jyri Paretskoin Topelius-palkittu esikoisromaani. Tutkin, millaiset idiolektit eli yksilölliset puhemuodot Shell’s Anglesin henkilöhahmoilla on, mitä eroja idiolekteissa on ja millainen osa idiolekteilla on hahmojen karakterisaatiossa eli luonnekuvauksessa. Idiolektin monihaaraisesta runsaudensarvesta rajaan tarkasteluni persoonapronomineihin, joita tarkastelen tilastollisesta frekvenssijakaumasta esiin nousevana ilmiönä. Osana idiolektin tilastollista lähestymistä tutkin myös virkkeiden keskipituutta sekä lopetusmerkkejä hahmojen puheessa, painottaen koko tutkimuksessani tarkastelun hahmoihin, joilla on Shell’s Anglesissa eniten puhetta: Henri, Milla, Samu, Rudi, Marko ja Venla.

Kaunokirjallisia idiolekteja tutkin pro gradu -tutkielmassani tilastollisin menetelmin J. F. Burrowsin jalanjäljissä. Tilastollinen, sanojen esiintyvyyttä mittaava frekvenssijakauma, johon tutkimukseni pohjaa, on pintaraapaisu niin kutsutusta Burrowsin menetelmästä, jossa kaunokirjallisten idiolektien tutkimukseen sovelletaan tilastollista PCA-menetelmää (Principal Component Analysis). Burrowsin menetelmää ei ole aiemmin sovellettu suomenkieliseen aineistoon, joten tutkimukseni on myös menetelmällinen kokeilu ja antaa frekvenssijakauman soveltamisen kautta suuntaa, onko Burrowsin menetelmän laajempi kokeilu suomenkieliseen aineistoon aiheellista. Tilastollisia tuloksia Shell’s Anglesin hahmojen idiolekteista tutkin osana karakterisaatiota tekstianalyysin menetelmin, suhteuttaen idiolektien edustaman karakterisaation muun muassa suoraan sekä hahmon toiminnasta välittyvään karakterisaatioon.

Tutkimuksessani selviää, että Shell’s Anglesin henkilöhahmoilla on persoonalliset idiolektit, jotka ulottuvat paitsi persoonapronominien esiintyvyyteen (esimerkiksi persoonapronominin minä muotojen esiintyvyys vaihtelee hahmojen puheessa 2,6 prosentista 5,4 prosenttiin) myös yleiskielen ja puhekielen varianttien, kuten mä ja minä, vaihteluun hahmon puheessa. Idiolektit rakentuvat myös virkkeiden keskipituuden ja lopetusmerkkien kautta: esimerkiksi huutomerkkiin päättyvien virkkeiden osuus vaihtelee hahmojen puheessa noin 4 prosentista 14 prosenttiin ja kysymysmerkkiin päättyvien virkkeiden osuus 12 prosentista 20 prosenttiin. Idiolektien persoonallisuus rakentuu myös tiiviisti osaksi hahmojen luonnetta ja karakterisaatiota, toisinaan tukien muuta karakterisaatiota ja toisinaan kyseenalaistaen sen, kuten Rudin tapauksessa.

Tutkimukseni osoittaa, että tilastollisilla menetelmillä on paikkansa myös suomenkielisten kaunokirjallisten idiolektien tutkimuksessa ja että PCA-menetelmää on aiheellista kokeilla kokonaisuudessaan suomenkieliseen aineistoon. Kaunokirjallisen idiolektin tilastollinen tarkastelutapa osoittaa, että vaikka idiolektia tutkitaan usein näkyvän omaperäisyyden, kuten puheen illuusion, kautta, se rakentuu myös – tai ehkä ennen kaikkea – syvällä sanojen esiintyvyydessä, mitä ei voi nähdä paljain silmin vaan mikä paljastuu tilastollisessa analyysissa – jo frekvenssijakaumassa, vaikka Burrowsin menetelmä kokonaisuudessaan avannee vielä syvemmin suomen kielen kaunokirjallisia idiolekteja.