Uses of Zoomorphism in E. Nesbit's Five Children and It

Abstract

Tutkielmassa käsitellään zoomorfismin eli eläimellistämisen ilmenemismuotoja ja merkityksiä E. Nesbitin teoksessa Yksitoista toivomusta (1947; Five Children and It, 1902) ekokritiikin lähtökohdista. Zoomorfismia tarkastellaan erityisesti suhteessa lapsiin ja lapsuuteen kulttuurisena ilmiönä. Tekstinä Yksitoista toivomusta sisältää monia erityispiirteitä, jonka vuoksi sen voidaan katsoa edustavan lastenkirjallisuuden uutta aikakautta. Seikkailua ei lähdetä hakemaan merten yli perinteisen löytöretkikirjallisuuden tapaan, vaan jännitys syntyy pihapiirissä koetuista kohtaamisista. Näin ollen myös ympäristöstä muodostuu merkittävä osa tarinaa. Teksti ei myöskään perinteisen lastenkirjallisuuden tapaan pyri moraalikasvatukseen vaan ennemminkin kuvaamaan niitä ristiriitoja, joita lapset kohtaavat kasvaessaan kohti aikuisuutta. Nämä ristiriidat näyttäytyvät ennen kaikkea luonnon ja kulttuurin keinotekoisessa vastakkainasettelussa. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentui pitkälti Greg Garrardin kuvaukseen zoomorfismin eri tyypeistä. Näitä tyyppejä tarkasteltiin myös suhteessa The Nature in Culture Matrix -työkaluun, jonka avulla oli mahdollista laajentaa ajattelua luonnon ja kulttuurin dikotomiasta kehälliseksi kokonaisuudeksi, sisältäen erilaisia kiinnepisteitä luonnon ja ihmisyyden sekä barbaarisen ja puhtaan välillä. Tutkielmassa ihmisen ja eläimen välistä suhdetta tarkasteltiin ylipäänsä rakenteellisten ja kuviteltujen erojen kautta, joiden voidaan katsoa vahvistuneen entisestään evoluutioteoriaa seuranneiden sosiaalidarwinismin ilmenemismuotojen kautta. Näin ollen työssä esiin nousivat myös luonnon ja kulttuurin representaatioihin liittyvät ristiriitaisuudet, joita analysoitiin erilaisten luontoa ja eläimellistämistä käsittelevien sekundäärilähteiden avulla. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä ihmisryhmiä tekstissä eläimellistetään, miten eläimellistäminen ilmenee ja millaisia seurauksia eläimellistämisellä on, jotta voisimme jatkossa ymmärtää paremmin eläimellistämiseen liittyvää retoriikkaa ja sen yhteiskunnallista merkitystä. Nesbit hyödyntää tekstissään erilaisia zoomorfismin tyyppejä tilannesidonnaisesti. Eläimellisyys kuvataan tilanteen mukaan joko jalona, epäsovinnaisena tai neutraalina. Zoomorfismin kautta hahmoille luodaan yksilöllistä toimijuutta tavalla, joka ei ole tyypillinen ajan lastenkirjallisuudelle tai ajan käsitykselle lapsuudesta elämänvaiheena. Tulokset osoittavat, että zoomorfismia hyödynnetään myös yhteiskuntakriittisessä tarkoituksessa, tuomalla näkyväksi kaupungistumisen ja teollistumisen aiheuttamia ongelmia sekä ympäristölle että länsimaisen yhteiskunnan arvopohjalle. Toisaalta eläimellistämisen tarkastelussa nousi esiin myös ajan ihmiskäsityksen rajallisuus, jonka voidaan katsoa perustuneen erilaisiin ulossulkemisen strategioihin. Näin ollen eläimellistäminen on käytöksen ja ympäristön lisäksi sidoksissa myös identiteettiin.

This thesis analyses the different types and uses of zoomorphism in E. Nesbit’s Five Children and It (1902) from an ecocritical perspective. The focus is especially on the animalization of children both as individuals and as a social group. In the story, adventure does not occur overseas through journeys of expedition but rather on the backyard through moments of encountering both self and the unknown. However, the story does not represent a traditional fable as it rejects Modern Western values and norms as the ideal state of being. The children are expected to grow out of nature as they enter adulthood, yet simultaneously, a society that rejects nature is presented as corrupt. These are the thresholds that the children need to trespass during their journey. For my theoretical framework I used Greg Garrard’s typology of zoomorphism to illustrate how zoomorphism can retrieve different associations based on context. This discussion was then further reflected to The Nature in Culture Matrix, a conceptual tool created to broaden our understanding of the nature-culture dichotomy into a sphere with different variables, including set binaries such as humans and animals, savage and noble, nature and culture. Human-animal relations were also reflected through different forms of social Darwinism and the values and norms of Victorian society. This discussion was constructed in relation to articles and concepts illustrating the position and representation of Nature in contemporary Britain. The purpose of this thesis is to depict how fast industrialization and urbanization affected the nature-culture dualism and created artificial boundaries between not only nature and culture but also more specifically humans and animals. This conflict between nature and culture can also be seen through questions of representation and identity by discussing how zoomorphism appears, what groups are illustrated through zoomorphism altogether, and how the use of zoomorphism affects the animalized groups and individuals. Based on the analysis, it could be concluded that Nesbit uses different types of zoomorphism contextually. Depending on context, zoomorphism could be used to signal behavior or appearance that is noble, crude, or neutral. Through animalization these characters are also given agency that is not conventional for children or children’s literature representing childhood as a phase of life. Here zoomorphism is also used to present social criticism, as it highlights the negative aspects of urbanization and industrialization for the environment both physically and culturally. Ergo, nature can also be used to depict freedom and purity whereas culture is presented corrupt and uncivil. This criticism appears through a parallel between nature and culture, children and institutions. On the other hand, the analysis also illustrates that it is humanity that should be regarded as an exclusive and fixed category, affecting the relationship between humans and non-human animals as well as the hierarchy between humans and capitalized Nature, including people juxtaposed to nature and animals.