Pariteetin ja testosteronitason yhteydet äitien implisiittisiin asenteisiin vauvoja kohtaan

Abstract

Implisiittiset asenteet vauvoja kohtaan ovat yksi myönteiseen vanhemmuuteen mahdollisesti liittyvä tekijä, sillä ne voivat kertoa yksilön tiedostamattomasta motivaatiosta vauvoja kohtaan, kuten siitä, herättävätkö vauvat myönteisiä tai kielteisiä tunnereaktioita. Vanhempien implisiittisiä asenteita ja niihin liittyviä tekijöitä on tutkittu vielä kovin vähän, vaikka yksilön implisiittisten asenteiden on havaittu olevan yhteydessä todelliseen käyttäytymiseen. Äidin synnyttämien lasten lukumäärä, eli pariteetti, on myös kiinnostava tutkimuksen kohde vanhemmuuteen liittyen, sillä esimerkiksi aivotutkimuksissa on huomattu ensikertalaisten ja kokeneempien äitien käsittelevän vauvoihin liittyviä ärsykkeitä eri tavoin. Äidiksi tulemiseen liittyy lisäksi hormonitasojen muutoksia, ja pariteetin on osoitettu olevan yhteydessä naisten hormonitasoihin. Testosteronin, joka on vanhemmuuden kannalta tärkeä hormoni, on huomattu liittyvän naisilla esimerkiksi motivaatioon vauvoja ja perheen perustamista kohtaan.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, eroavatko ensikertalaiset pienten vauvojen äidit ja kokeneemmat pienten vauvojen äidit, joille lapsi ei ollut ensimmäinen, heidän implisiittisissä asenteissaan vauvoja kohtaan. Toiseksi tutkittiin, onko testosteronitaso yhteydessä äitien implisiittisiin asenteisiin vauvoja kohtaan. Hypoteesina oli, että ensikertalaisilla äideillä havaitaan myönteisempi implisiittinen asenne vauvoja kohtaan kuin kokeneemmilla äideillä. Toiseksi odotettiin testosteronitasojen olevan yhteydessä äitien implisiittisiin asenteisiin vauvoja kohtaan, mutta yhteyden suunnalle ei asetettu hypoteesia. Implisiittisiä asenteita mitattiin käyttäen Single Category Implicit Association Test, SC-IAT -menetelmää. Vauvojen lisäksi tarkasteluun sisällytettiin vertailun vuoksi implisiittiset asenteet aikuisten kasvoja ja elintarvikkeita esittäviä kuvia kohtaan. Testosteronitasot määritettiin tutkittavilta sylkinäytteen avulla yhtenä ajankohtana.

Tulokset osoittivat, että ensikertalaiset ja kokeneemmat äidit eivät eronneet heidän implisiittisissä asenteissaan vauvoja kohtaan. Ensikertalaisilla äideillä havaittiin myönteinen implisiittinen asenne niin aikuisten ja vauvojen kasvoja kuin elintarvikkeitakin kohtaan, kun taas kokeneemmilla äideillä implisiittiset asenteet vauvojen ja aikuisten kasvoja kohtaan olivat myönteisiä, ja elintarvikkeita kohtaan neutraaleja. Ainoa tilastollisesti merkitsevä ero ryhmien välillä ilmeni elintarvikkeiden kohdalla. Testosteronitasot eivät olleet yhteydessä äitien implisiittisiin asenteisiin vauvoja kohtaan, eivätkä pariteetti ja testosteronitaso selittäneet äitien implisiittisiä asenteita vauvoja kohtaan. Tulosten mukaan ensikertalaiset ja kokeneemmat äidit käsittelevät emotionaaliselta merkitykseltään neutraaleja ärsykkeitä eri tavoin. Vauvoihin liittyviä implisiittisiä asenteita on tutkittava lisää jatkossa, jotta voidaan selvittää, selittävätkö ne yksilöiden välisiä eroja vanhemmuuden laadussa. On tärkeää tutkia, voidaanko vauvoihin liittyvien implisiittisten asenteiden tarkastelua hyödyntää tulevaisuudessa osana vanhemmuutta tukevia interventioita, ja voiko implisiittisten asenteiden muovautuminen olla yksi taustamekanismi, joka voi parantaa vanhemmuutta tukevien interventioiden tuloksellisuutta.