Varhaiskasvatuksen opettajien puheesta nousseita merkityksiä lastenkirjallisuuden käytöstä varhaiskasvatuksessa: "Olipa kerran ja sen pituinen se"

Abstract

Tässä laadullisessa tutkimuksessa tutkitaan varhaiskasvatuksen opettajien puheesta nousseita merkityksiä lastenkirjallisuuden käyttämisestä varhaiskasvatuksessa. Aihetta lähestytään tutkimalla varhaiskasvatuksessa olevien lasten ja varhaiskasvatuksen opettajien puheesta nousseita merkityksiä lastenkirjallisuuden dialogisuudesta. Tutkimuksen kohteena on myös selvittää millaisia merkityksiä varhaiskasvatuksen opettajat tuottavat puheessaan lastenkirjallisuudesta lapsen kasvun ja oppimisen tuen mahdollistajana. Sekä Kansainvälinen lukutaitotutkimus (PIRLS) että viimeisimmät PISA-tutkimukset (Program for International Student Assesment) tulokset ovat osoittaneet huolestuttavasti sekä lukutaidon, että matematiikan osaamisen laskusuuntaa Suomessa. Lastenkirjainstituutin Lukuklaani-tutkimuksen tulokset ovat myös omalta osaltaan hälyttäviä. Tutkimuksen mukaan havaitaan lasten ja nuorten lukumotivaation sekä kyvyn lukea pitkiä tekstejä ja kokoistekstejä heikkenevän. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaankin kirjallisuuskasvatusta lapsen kasvun ja oppimisen perustana arkipäivän tilanteissa. Sitten tutkimuksessa perehdytään dialogiseen ja vuorovaikutusta aktivoivaan lukuhetkeen lapsen ja aikuisen välillä. Tutkimuksessa haastateltiin teemahaastattelun avulla kuutta varhaiskasvatuksen opettajaa ja kuutta varhaiskasvatuksessa olevaa lasta, jotka olivat iältään 4–6-vuotiaita. Tutkimusmenetelmänä toimi diskurssianalyysi, jonka perusteella muodostettiin viisi tulkintarepertuaaria. Tulkintarepertuaarit olivat, jos mahdollista, kysellään ja keskustellaan, pedagogiikan tilannetaju, keskitytään ja rauhoitutaan sekä siirrytään ja odotellaan. Tutkimuksen tulokset tuottivat yhden laajemman tutkimusvastauksen. Varhaiskasvatuksen opettajien koulutuksen ja työkokemuksen myötä oli syntynyt näkemyksiä siitä, mihin lastenkirjallisuuden käyttämisellä ja dialogisuudella pyritään lapsen oppimisen ja kasvun tukemisessa. Yleensäkin lastenkirjallisuuden käyttäminen ja dialoginen ote nähtiin tärkeänä lapsen kasvun ja oppimisen näkökulmasta tarkasteltuna. Opettajat tiedostivat hyvin oman positionsa laadukkaan pedagogisen toiminnan järjestämisen suhteen. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että niin haastateltavat varhaiskasvatuksen opettajat kuin lapsetkin nostivat vahvasti esille lastenkirjojen yhteyden dialogiseen keskustelemiseen ja kyselemiseen. Varsinkin itse lukemisen tilanteeseen painotettiin kysymällä kysymyksiä. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että varhaiskasvatuksen opettajien puheesta ei suoranaisesti noussut merkityksiä matemaattisen ja kognitiivisen oppimisen kannalta, kuten muistiin, ongelmanratkaisutaitoihin, tapaan hahmottaa maailmaa sekä moraaliin liittyviin seikkoihin. Sen sijaan haastateltavien opettajien puheesta nousivat vahvasti lastenkirjallisuuden käytön positiivinen vaikutus tarkkaavuuden ja keskittymisen, mielikuvituksen, puheen ja kielen kehityksen, vuorovaikutuksen ja tunnetaitojen oppimisen suhteen. Tulevaisuudessa olisi tärkeää kiinnittää huomio dialogiseen kirjan lukemiseen päivittäisissä arjen tilanteissa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen opettajien tietoisuus lastenkirjallisuuden merkityksestä ja mahdollisuuksista lapsen kasvun ja oppimisen tukemisessa on tärkeää nostaa keskeiseen asemaan.