Lemmikkieläinten vaikutus ikääntyneiden mielenterveyteen
Havukainen, Ester (2024)
Havukainen, Ester
2024
Terveystieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-04-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202403253080
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202403253080
Tiivistelmä
Ikääntyneiden määrä ja osuus väestöstä kasvavat jatkuvasti. Vuonna 2024 Suomen väestöstä 65 vuotta täyttäneitä on yli 1,3 miljoonaa ja määrän ennustetaan kasvavan vuoteen 2040 mennessä yli 1,5 miljoonaan. Ikääntymiseen liittyy erilaisia elämänmuutoksia ja menetyksiä, jotka voivat olla riski mielenterveydelle. Yli 65-vuotiaista maailmanlaajuisesti noin 14 % kärsii jostakin mielenterveyshäiriöstä, joista yleisimpiä ovat masennus ja ahdistuneisuushäiriöt. Suomen kansalliseen ikäohjelmaan vuoteen 2030 on kirjattu, että mielenterveyden ongelmat ovat haasteita, joita pitäisi ennaltaehkäistä.
Lemmikkieläinten on useissa tutkimuksissa havaittu vaikuttavan myönteisesti ihmisten mielenterveyteen, joskin joissain tutkimuksissa näyttö on ollut ristiriitaista. Lemmikkieläinten omistaminen on suosittua koko väestössä ja myös ikääntyneiden keskuudessa. Suomessa ikääntyneiden kotitalouksista 13 %:lla on lemmikki.
Tämän tutkielman tarkoituksena on integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää, miten lemmikkieläimet vaikuttavat ikääntyneiden mielenterveyteen. Vaikutuksia mielenterveyteen tarkastellaan yleisen mielenterveyden lisäksi tarkemmin myös masennuksen, ahdistuneisuuden ja yksinäisyyden näkökulmista. Tutkielmaan valikoitui 13 tutkimusartikkelia. Tutkimustulokset lemmikkieläinten mielenterveysvaikutuksista ikääntyneillä osoittautuivat aiemman kirjallisuuden tapaan osittain ristiriitaisiksi keskenään. Ikääntyneillä lemmikinomistajilla oli tutkimuksesta riippuen joko vähemmän tai yhtä paljon ahdistuneisuutta ja yksinäisyyttä lemmikittömiin verrattuna. Masennusta puolestaan oli lemmikinomistajilla enemmän tai yhtä paljon kuin lemmikittömillä.
Tästä tutkielmasta saatua tietoa voidaan hyödyntää lisäämällä erityisesti ikääntyneiden, heidän lähiomaistensa sekä terveydenhuollon ammattihenkilöiden tietoisuutta lemmikkieläinten mahdollisista mielenterveysvaikutuksista. Näin ikääntyneille lemmikinomistajille pystytään tarjoamaan tarvittavaa tukea ja hoitoa. Tutkielman tuloksia analysoitaessa kävi ilmi, ettei tuloksia voida yleistää kissojen ja koirien lisäksi muihin lemmikkieläimiin, sillä vain pienellä osalla tutkimusten osallistujista oli muita lemmikkieläimiä. Lisäksi joissain tutkimuksissa havaittiin eroja mielenterveydessä kissan- ja koiranomistajien välillä. Jatkotutkimusta tarvitaan lemmikkieläimistä erikseen sekä kissan ja koiran lisäksi muistakin lemmikeistä. Jatkotutkimusta tulisi tehdä myös niistä syistä, miksi ikääntyneillä lemmikinomistajilla saattaa olla enemmän masennusta tai toisaalta vähemmän ahdistuneisuutta kuin lemmikittömillä.
Lemmikkieläinten on useissa tutkimuksissa havaittu vaikuttavan myönteisesti ihmisten mielenterveyteen, joskin joissain tutkimuksissa näyttö on ollut ristiriitaista. Lemmikkieläinten omistaminen on suosittua koko väestössä ja myös ikääntyneiden keskuudessa. Suomessa ikääntyneiden kotitalouksista 13 %:lla on lemmikki.
Tämän tutkielman tarkoituksena on integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää, miten lemmikkieläimet vaikuttavat ikääntyneiden mielenterveyteen. Vaikutuksia mielenterveyteen tarkastellaan yleisen mielenterveyden lisäksi tarkemmin myös masennuksen, ahdistuneisuuden ja yksinäisyyden näkökulmista. Tutkielmaan valikoitui 13 tutkimusartikkelia. Tutkimustulokset lemmikkieläinten mielenterveysvaikutuksista ikääntyneillä osoittautuivat aiemman kirjallisuuden tapaan osittain ristiriitaisiksi keskenään. Ikääntyneillä lemmikinomistajilla oli tutkimuksesta riippuen joko vähemmän tai yhtä paljon ahdistuneisuutta ja yksinäisyyttä lemmikittömiin verrattuna. Masennusta puolestaan oli lemmikinomistajilla enemmän tai yhtä paljon kuin lemmikittömillä.
Tästä tutkielmasta saatua tietoa voidaan hyödyntää lisäämällä erityisesti ikääntyneiden, heidän lähiomaistensa sekä terveydenhuollon ammattihenkilöiden tietoisuutta lemmikkieläinten mahdollisista mielenterveysvaikutuksista. Näin ikääntyneille lemmikinomistajille pystytään tarjoamaan tarvittavaa tukea ja hoitoa. Tutkielman tuloksia analysoitaessa kävi ilmi, ettei tuloksia voida yleistää kissojen ja koirien lisäksi muihin lemmikkieläimiin, sillä vain pienellä osalla tutkimusten osallistujista oli muita lemmikkieläimiä. Lisäksi joissain tutkimuksissa havaittiin eroja mielenterveydessä kissan- ja koiranomistajien välillä. Jatkotutkimusta tarvitaan lemmikkieläimistä erikseen sekä kissan ja koiran lisäksi muistakin lemmikeistä. Jatkotutkimusta tulisi tehdä myös niistä syistä, miksi ikääntyneillä lemmikinomistajilla saattaa olla enemmän masennusta tai toisaalta vähemmän ahdistuneisuutta kuin lemmikittömillä.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [10268]
