"Jos sitä rohkaisisi, niin ehkä sitä tekisi parempia yksilösuoritteita.” : Urheilijan kokemus valmentajan supportiivisesta viestinnästä pelitilanteessa

Abstract

Urheilumaailmassa valmentaja on lajista riippumatta tärkeässä roolissa. Urheilijan ja valmentajan välinen vuorovaikutussuhde sekä valmentajan tarjoama supportiivinen viestintä on merkityksellistä urheilijan tavoitteiden saavuttamisen, tyytyväisyyden ja menestymisen kannalta. Aikaisempi tutkimus on keskittynyt pääasiassa valmentajan käyttäytymiseen ja lisää tutkimusta tarvitaankin erityisesti urheilijan näkökulmasta. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen yhteys valmentajan supportiivisella viestinnällä on pelaajien kokemuksen mukaan omaan ja joukkueen toimintaan sekä menestymiseen pelitilanteessa.

Tutkimusongelmaa lähestyttiin tarkastelemalla, millaisia odotuksia pelaajilla on valmentajan supportiivista viestintää kohtaan, millaisista tekijöistä supportiivisen viestinnän kokemus muodostuu ja miten valmentajan supportiivinen viestintä on yhteydessä pelaajan toimintaan pelitilanteessa. Tutkimuksen aihetta tarkasteltiin Dual-Process Theory of Supportive Message Outcomesin ja odotustenvastaisuuden teorian kautta. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastatteluihin osallistui viisi henkilöä, jotka pelasivat kaikki samassa salibandyjoukkueessa saman valmentajan valmennuksessa. Haastatteluista kerätty aineisto analysoitiin temaattisen analyysin avulla.

Tuloksista selviää, että urheilijat kohdistavat runsaasti odotuksia valmentajan supportiivista viestintää ja valmentaja–urheilija-suhdetta kohtaan. Kuitenkin tulosten mukaan tärkeintä on, että valmentaja osoittaa tukea urheilijoille, vaikka annettu tuen muoto ei aina vastaisi sitä, mitä urheilijat odottavat. Tuloksista on myös havaittavissa yhteys valmentajan supportiivisen viestinnän ja urheilijoiden toiminnan ja sitä kautta koko joukkueen menestyksen välillä. Tulosten perusteella tuen kokemuksen syntyminen on myös urheilijan vastuulla, mihin vaikuttaa urheilijan kyky prosessoida ja vastaanottaa valmentajan tukea. Nopeatempoisessa ja hälyisessä ympäristössä valmentajan ja urheilijan välinen interpersonaalinen suhde ja vuorovaikutus korostuu. Tuloksista voidaan päätellä, että valmentajan ammatissa toimiminen vaatii vahvaa ja monipuolista vuorovaikutusosaamista.

Tutkimuksen tulokset tuottavat tietoa urheilijoiden kokemuksista, joita on tutkittu melko vähäisesti laadullisen tutkimuksen kontekstissa. Tutkimus tarjoaa myös arvokasta tietoa valmentajan supportiivisen viestinnän merkityksestä urheilijoille ja tuo esiin vuorovaikutusosaamisen tärkeyttä valmentajan ammatissa. Tutkielman tuloksia voidaan soveltaa myös muille valmentamisen osa-alueille esimerkiksi erilaisille ohjaajille.