Luokanopettajien käsityksiä omista valmiuksistaan tukea oppilaita, joilla on tuen tarpeita
Reponen, Ria (2024)
2024
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-04-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202403243062
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202403243062
Tiivistelmä
Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää luokanopettajien käsityksiä omista valmiuksistaan tukea oppilaita, joilla on tuen tarpeita. Lisäksi pyrittiin selvittämään eri uran vaiheissa olevien luokanopettajien käsitysten eroja valmiuksistaan, sekä pohtimaan luokanopettajien valmiuksia ammatillisen identiteetin rakentumisen näkökulmasta.
Nykypäivän koulumaailmassa inklusiiviset käytänteet ja inklusiivinen opetus ovat merkittävässä roolissa, jonka vuoksi erilaisten oppijoiden kohtaaminen ja oppilaiden tukeminen on osa yhä useamman luokanopettajan työtä. Lisäksi viime aikoina on ollut pinnalla huoli opettajien jaksamisesta työssään, mikä johtuu osittain kasvaneista luokkakoista sekä tukea tarvitsevien oppilaiden lisääntyneestä määrästä luokassa.
Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluina seitsemältä eri uran vaiheessa olevalta luokanopettajalta. Haastattelussa pyrittiin kartoittamaan luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia, jonka vuoksi tässä tutkimuksessa metodiksi valikoitui fenomenografia. Fenomenografiassa tutkitaan ihmisten erilaisia tapoja käsittää jokin arkipäiväinen ilmiö. Analyysin tuloksena, fenomenografista menetelmää mukaillen, muodostui alakategorioita, joiden pohjalta muodostuivat tutkimuksen päätulokset, eli kuvauskategoriat.
Tuloksia luokanopettajien käsityksistä tarkasteltiin seuraavien osa-alueiden kautta: opettajien käsitykset roolistaan oppilaiden tukena ja käsitykset inkluusiosta, pystyvyysuskomukset, vahvuudet ja osaamisen kehittäminen, koetut haasteet ja voimavarat sekä koulutuksen tuomat valmiudet. Tulosten perusteella luokanopettajien käsitykset omista valmiuksistaan tukea tuen tarpeisia oppilaita vaihtelivat, mutta niissä oli myös yhtäläisyyksiä. Lisäksi eri uran vaiheissa olevien luokanopettajien käsitysten erojen tarkastelun perusteella voidaan todeta, että työkokemus on merkittävässä roolissa valmiuksien kehittäjänä. Kuitenkin työkokemuksen tuomat valmiudet ovat havaittavissa sekä vähemmän työkokemusta omaavilla luokanopettajilla, että pidempään työskennelleillä luokanopettajilla.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että luokanopettajien valmiuksien kehittymistä sekä ammatillisen identiteetin rakentumista voisi tukea lisäkoulutuksien avulla sekä toimivan moniammatillisen yhteistyön myötä. Lisäksi opettajankoulutukseen sekä lisäkoulutuksiin konkreettisten keinojen lisääminen sekä työelämässä resurssien lisääminen voisi edesauttaa opettajien kokemien valmiuksien kehittymistä.
Nykypäivän koulumaailmassa inklusiiviset käytänteet ja inklusiivinen opetus ovat merkittävässä roolissa, jonka vuoksi erilaisten oppijoiden kohtaaminen ja oppilaiden tukeminen on osa yhä useamman luokanopettajan työtä. Lisäksi viime aikoina on ollut pinnalla huoli opettajien jaksamisesta työssään, mikä johtuu osittain kasvaneista luokkakoista sekä tukea tarvitsevien oppilaiden lisääntyneestä määrästä luokassa.
Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluina seitsemältä eri uran vaiheessa olevalta luokanopettajalta. Haastattelussa pyrittiin kartoittamaan luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia, jonka vuoksi tässä tutkimuksessa metodiksi valikoitui fenomenografia. Fenomenografiassa tutkitaan ihmisten erilaisia tapoja käsittää jokin arkipäiväinen ilmiö. Analyysin tuloksena, fenomenografista menetelmää mukaillen, muodostui alakategorioita, joiden pohjalta muodostuivat tutkimuksen päätulokset, eli kuvauskategoriat.
Tuloksia luokanopettajien käsityksistä tarkasteltiin seuraavien osa-alueiden kautta: opettajien käsitykset roolistaan oppilaiden tukena ja käsitykset inkluusiosta, pystyvyysuskomukset, vahvuudet ja osaamisen kehittäminen, koetut haasteet ja voimavarat sekä koulutuksen tuomat valmiudet. Tulosten perusteella luokanopettajien käsitykset omista valmiuksistaan tukea tuen tarpeisia oppilaita vaihtelivat, mutta niissä oli myös yhtäläisyyksiä. Lisäksi eri uran vaiheissa olevien luokanopettajien käsitysten erojen tarkastelun perusteella voidaan todeta, että työkokemus on merkittävässä roolissa valmiuksien kehittäjänä. Kuitenkin työkokemuksen tuomat valmiudet ovat havaittavissa sekä vähemmän työkokemusta omaavilla luokanopettajilla, että pidempään työskennelleillä luokanopettajilla.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että luokanopettajien valmiuksien kehittymistä sekä ammatillisen identiteetin rakentumista voisi tukea lisäkoulutuksien avulla sekä toimivan moniammatillisen yhteistyön myötä. Lisäksi opettajankoulutukseen sekä lisäkoulutuksiin konkreettisten keinojen lisääminen sekä työelämässä resurssien lisääminen voisi edesauttaa opettajien kokemien valmiuksien kehittymistä.