Korkeakouluyhteistyö ja osaamisen kehittäminen: Näkökulmia yritysten TKI-toimintaan

Abstract

Yritysten kyky kehittää omaa toimintaansa korostuu nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Lisäksi kansantalouden näkökulmasta on keskeistä, että yritykset säilyvät kilpailukykyisinä ja menestyvät. Näistä syistä yritysten osallistuminen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan on keskeistä sekä yritysten itsensä että kansantalouden näkökulmasta. Siksi myös valtiot pyrkivät tukemaan yritysten TKI-toimintaa erilaisin taloudellisin kannustimin, ja julkisrahoitteisten korkeakoulujen tehtäviin sisältyy yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Erityisesti yrityksen henkilöstön osaamisen rooli yrityksen kilpailukykytekijänä on merkittävä jälkiteollisissa yhteiskunnissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Pirkanmaalla toimivien yritysten näkemyksiä korkeakoulujen kanssa tehtävästä TKI-toiminnasta erityisesti yrityksen oman henkilöstön kehittämisen näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia näkemyksiä yrityksillä on TKI-toiminnasta yleensä, korkeakouluista TKI-kumppaneina ja osaamisen kehittämisen merkityksestä osana TKI-toimintaa. Tutkimus toteutettiin laadullisella aineistolla, joka koostuu kahdeksasta tutkimushaastattelusta. Haastattelut analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä, jonka pohjan muodostivat tutkimuksen pääkäsitteet. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kilpailukyvyn, TKI-toiminnan ja osaamisen sekä osaamisen kehittämisen käsitteiden ympärille. Kilpailukyvyn ja TKI-toiminnan välistä suhdetta tarkastellaan tutkimuksessa innovaatioteoreettisen luovan tuhon käsitteen näkökulmasta. Osaamisen merkityksen operationalisointi puolestaan tapahtuu resurssilähtöisen teorian avulla, joka perustelee osaamisen merkityksen osana yrityksen kilpailukykyä. Osaamista ja sen kehittämistä tarkastellaan osin kasvatustieteiden näkökulmasta, mikä tuo tutkimukseen monitieteistä näkökulmaa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että TKI-toiminnan merkitys on hyvin tunnistettu yrityksissä, joilla on yhteistyötä korkeakoulujen kanssa, ja nämä yritykset näkevät korkeakoulut potentiaalisina kumppaneina omalle TKI-toiminnalleen. Korkeakoulukumppaneiden vahvuutena pidetään niiden korkeatasoista osaamista sekä korkeaa tutkimusinfrastruktuurien tasoa. Korkeakoulukumppanien haasteina verrattuna yrityskumppaneihin nähdään kuitenkin vaikeus erilaisten intressien yhteensovittamisessa, sopivien yhteistyötahojen löytäminen ja tutkimustulosten hyödyntämisestä sopiminen. Osaamisen kehittäminen ei ole kaikissa yrityksissä itsestään selvä osa TKI-toimintaa. Vaikka osaaminen monessa suhteessa on vahvasti yhteydessä sekä TKI-toimintaan osallistumiseen että sen tulosten hyödyntämiseen, sen johtaminen osana yhteistyötä ei ole aina ole systemaattista. Johtopäätöksinä esitetään, että yritysten ja korkeakoulujen välisen yhteistyön vahvistamiseksi on keskeistä lisätä vuorovaikutusta eri osapuolten välille ja luoda selkeitä yhteistyön malleja. Osaamisen ja osaamisen kehittämisen merkityksen tunnistaminen yrityksissä mahdollistaa TKI-yhteistyön tehokkaamman hyödyntämisen, erityisesti yrityksissä, jossa henkilöstön osaamisen merkitys kilpailukyvylle on suuri. Osaamisen kehittämistä tapahtuu TKI-projekteissa joka tapauksessa, joten yritysten kannattaa pyrkiä systemaattisuuteen hyödyn maksimoimiseksi. Kansallisesta näkökulmasta yritysten tietoisuus erilaisista TKI-yhteistyöhön tarkoitetuista kannustimista on keskeistä, jotta yritysten on mahdollista arvioida niiden hyödynnettävyyttä oman toimintansa kehittämisessä.