Epidemiology of Asthma by Age at Diagnosis

Abstract

Astma on monimuotoinen sairaus, jonka alkamisikä näyttäisi vaikuttavan siihen liittyviin ominaisuuksiin. Niillä potilailla, joilla astma on diagnosoitu aikuisiällä, vaikuttaisi olevan heikompi vaste astman lääkehoidoille sekä huonompi ennuste kuin lapsena astmadiagnoosin saaneilla.

Astman alkamisiän huomioon ottavat tutkimukset ovat kuitenkin harvinaisia, perustuvat harvoin väestötutkimuksiin ja sisältävät usein vain nuorempia potilaita, jättäen vanhemmat ikäryhmät huomiotta. Astman alkamisikä on aiemmissa tutkimuksissa jaoteltu pääosin vain kahteen eri ryhmään, vaikka astman on havaittu eroavan todennäköisesti myös laajemmin erilaisten alkamisiän mukaisten jaotteluiden suhteen.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia astman diagnoosi-iän yhteyttä astman remissioon, oireiluun ja oiretaakkaan, sekä muihin yleisiin kroonisiin sairauksiin. Lisäksi tavoitteena oli selvittää astman vallitsevuutta ja ilmaantuvuutta eri ikäryhmissä.

Tutkimusmateriaali kerättiin lähettämällä FinEsS hengitystieoireita kartoittava kyselykaavake 16 000:lle 20–69-vuotiaalle tutkittavalle vuoden 2016 aikana. Tutkittavat valittiin satunnaisesti Digi- ja väestötietoviraston tietokannasta Helsingin, Seinäjoen ja Vaasan alueilta väestön ikä- ja sukupuolijakaumaa mukaillen. Astma jaoteltiin diagnoosi-iän mukaan kahdella tavalla: lapsuudessa (0-17-vuotiaana) ja aikuisuudessa (18-69-vuotiaana) diagnosoituun sekä varhain- (0-11-vuotiaana), nuorena aikuisena- (12-39-vuotiaana) ja myöhään (40-69-vuotiaana) diagnosoituun astmaan. Astman diagnoosi-ikää hyödynnettiin myös jatkuvana muuttujana analyyseissa.

Tutkimuksen päätulokset olivat seuraavat. Tutkittavista 8199 (51,5%) palautti kyselykaavakkeen, ja heistä 879 (11.1%) raportoi sairastavansa lääkärin diagnosoimaa astmaa ja 842 raportoi lisäksi iän, jolloin diagnoosi oli asetettu. Astmaa sairastavista 245 (29,1%) raportoi sairastavansa varhain-, 358 (42,5%) nuorena aikuisena- ja 239 (28,4%) myöhään diagnosoitua astmaa.

Kun tarkasteltiin Seinäjoki-Vaasan aineistoa (N=4173), kymmenvuosittainen ikä- ja sukupuoliominainen uuden astmadiagnoosin ilmaantuvuus oli korkein 0-9- vuotiailla pojilla ja 40-49-vuotiailla naisilla. Lisäksi aikuisuudessa diagnosoitu astma (N=271, 63,7%) oli vallitsevin astman ilmiasu tutkitussa väestössä ja se tuli vallitsevammaksi naisilla 38 ja miehillä 50 vuoden ikään mennessä lapsuudessa diagnosoituun astmaan (N=155, 36,3%) nähden.

Koko tutkimusaineistossa myöhään diagnosoitu astma oli remissiossa vain 5 prosentissa tapauksista, ja astman diagnoosi-iän lisääntyessä remissiossa olevien osuus pienentyi. Varhain diagnosoitua astmaa sairastavat miehet olivat remissiossa useammin kuin naiset (36,7% vs. 20,4%, p<0,006). Aikuisuudessa diagnosoitua astmaa sairastavat raportoivat myös enemmän astman eri oireita kuin lapsuudessa diagnosoidut (mediaani neljä vs. kolme oiretta, p<0,001). Logistisessa monimuuttujamallissa viimeisen 12 kuukauden aikana ilmaantuneen äkillisen hengenahdistusoireen tilastollisesti merkitseviä riskitekijöitä olivat naissukupuoli, astman esiintyminen perheessä, astman diagnoosi aikuisuudessa ja allerginen nuha.

Yleisin ei-hengityselinperäinen sairaus astmaa sairastamattomilla (18,9%) ja myöhään astmadiagnoosin saaneilla (42,3%) oli verenpainetauti. Vastaavasti, lihavuus oli yleisin varhain- (17,5%) ja nuorena aikuisena diagnosoitua astmaa sairastavilla (21,1%). Myöhään diagnosoitu astma liittyi useammin kolmen tai useamman sairauden yhtäaikaiseen esiintyvyyteen verrattuna astmaa sairastamattomiin (p<0,001) tai muihin astmadiagnoosin saaneisiin (p=0,007). Analyysit tehtiin laajalti myös niin, että keuhkoahtaumatauti oli poissuljettu, eikä tämä muuttanut merkitseviä tuloksia oleellisesti.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella aikuisuudessa diagnosoidulla ja etenkin myöhäisessä aikuisuudessa diagnosoidulla astmalla näyttäisi olevan huomattava vaikutus väestön sairaustaakkaan. Toisaalta lapsuudessa diagnosoitu astma näyttäisi olevan vähemmän yleinen, todennäköisemmin remissiossa tai lievempioireinen ja harvemmin yhteydessä monisairastavuuteen. Näiden tulosten perustella, aikuisuudessa, ja erityisesti myöhään aikuisuudessa diagnosoidun astman tutkimukseen, hoitoon ja seurantaan tulisi panostaa aikaisempaa enemmän resursseja sekä absoluuttisesti, että suhteellisesti verrattuna lapsuudessa diagnosoituun astmaan.

Asthma is a heterogenous disease which is suggested to differentiate by age at onset according to previous literature. It seems that adult-onset asthma would have weaker response to asthma medication and worse prognosis than asthma which has occurred in childhood, and that the average patient characteristics would be different between them. However, the previous studies considering age at asthma onset are quite scarce, have rarely been based on population data and have usually left out older adults. In them, asthma is also mostly divided only dichotomously to adult and child-onset asthma, although dividing asthma by more various age at onset groups, like younger and older adults, could also have further importance.

Therefore, the aim of this study was to, in an adult population sample, investigate versatilely age at asthma diagnosis and its association with asthma remission, symptom burden, and other common chronic diseases. The aim was also to investigate age-specific prevalence and incidence of asthma.

This study utilized data which were collected by sending a FinEsS respiratory questionnaire to 16 000 subjects aged 20-69 years during year 2016. The subjects were randomly selected by the Finnish Digital and Population Data Services Agency from Helsinki and Seinäjoki-Vaasa area populations, conforming their age and sex distributions. Asthma was categorized by age at diagnosis in two different ways: firstly, to child (0-17 years) and adult-diagnosed (18-69 years) asthma, and secondly, to early (0-11 years), intermediate (12-39 years), and late-diagnosed (40-69 years) asthma. Age at asthma diagnosis was also used as a continuous variable in the analyses.

The main findings of this study were the following. Totally 8199 (51.5%) subjects responded, 879 (11.1%) reported asthma and 842 additionally reported age at asthma diagnosis. Early-diagnosed asthma was reported by 245 (29.1%), intermediate- diagnosed by 358 (42.5%) and late-diagnosed by 239 (28.4%) subjects.

In the Seinäjoki-Vaasa data (responders N=4173), the 10-year age and gender- specific incidence of new asthma diagnosis was highest in 0-9-year-old males and 40- 49-year-old females. Adult-diagnosed asthma (N=271, 63.7%) was the dominant phenotype of asthma in the studied population and became dominant in females by 38 and in males, by 50 years of age as related to child-diagnosed asthma (N=155, 36.3%).

In the whole study data (responders N=8199), late-diagnosed asthma was in remission only in 5% of cases, and as age at asthma diagnosis increased, the probability of being in remission decreased (p<0.001). In early-diagnosed asthma, males were more often in remission than females (36.7% vs. 20.4%, p=0.006). Subjects with adult-diagnosed asthma reported also more asthma symptoms than subjects with child-diagnosed asthma (median 4 vs. 3 symptoms, p<0.001). In multivariable logistic regression analysis including 12 different variables, significant risk factors of attacks of breathlessness in the last 12 months in subjects with physician-diagnosed asthma were female gender, family history of asthma, adult- diagnosed asthma, and allergic rhinitis.

The most common non-respiratory disease in subjects without asthma (18.9%) and with late-diagnosed asthma (42.3%) was hypertension, and in early- (17.5%) and intermediate-diagnosed asthma (21.1%), obesity. Late-diagnosed asthma was significantly more often associated with three or more non-respiratory diseases as opposed to subjects without asthma (p<0.001) or other age at diagnosis groups (p=0.007). The analyses were widely redone by excluding COPD, and it did not affect the significant differences between key variables.

In the light of these results, adult-diagnosed asthma and especially late adult diagnosed asthma is a marked health burden in the general adult population and asthma diagnosed in childhood less common, more prone to be asymptomatic and less associated with multimorbidity. Therefore, both absolutely and relatively speaking, more resources should be allocated to investigation and treatment of adult-diagnosed asthma especially if diagnosed in late adulthood.