Ihana tyttö: Havaintoja naiseksi kasvamisesta ja naisen näyttelemisestä
Heiskanen, Henriikka (2024)
2024
Teatterityön maisteriohjelma - Master's Programme in Theatre Arts
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-04-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202403233054
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202403233054
Tiivistelmä
Tämä opinnäyte kertoo naiseudesta, naisen näyttelemisestä sekä naisena näyttelemisestä. Keskeisimpinä kirjallisina lähteinä työssä toimivat Aino Tormulaisen artikkeli Tyttöenergialla kasvaneet: tytöille suunnatun populaarikulttuurin lähihistoriaa (2014), Johanna Tohnin opinnäyte Queerit naiset ja naismaskuliiniset miehet (2012), Elsa Saision kirja Katseen alaiset: ulkonäkö, identiteetti ja katseenalaisuus naisnäyttelijän näkökulmasta (2005) sekä Elina Saarelan opinnäyte Tyttö teatterissa: Kuinka näyttelen tyttöä? (2019).
Opinnäytteen toisessa luvussa kirjoittaja avaa omaa henkilökohtaista kasvuhistoriaansa tytöstä naiseksi. Hän pureutuu 1990- ja 2000-lukujen mediatutkimuksen lähteisiin ja tarkastelee niitä suhteessa sukupuolen representaatioon. Kirjoittaja avaa historiaansa aina päiväkodista lukioon ja kansanopisto-opintoihin saakka ja pohtii, mitkä asiat ovat vaikuttaneet hänen oman sukupuoli-identiteettinsä ja sukupuolen ilmaisunsa muotoutumiseen.
Kolmannessa luvussa kirjoittaja syventyy tutkimaan Nätyn aikaisia kokemuksiaan sukupuolen näyttelemisestä ja katseen alla olemisesta. Keskeisimpinä taiteellisina lähteinä toimivat kirjoittajan näyttelemät hahmot teoksissa MEDEIA – Ihana tyttö (2021) ja Kadonnutta aikaa etsimässä (2023), kirjoittajan showpainihahmo Mimosa sekä Nätyn Groteskit äärihahmot -kurssilla syntynyt hahmo Kerttu. Kirjoittaja pohtii kokemuksiaan näyttelijänä suhteessa miehiseen katseeseen ja sisäistettyyn naisvihaan.
Lopussa kirjoittaja kertoo, että alun perin halu näytellä on syntynyt tarpeesta määritellä itse se, miten häntä katsotaan ja mitä kaikkea hän voi olla. Kirjoittaja pohtii julkisen ammatin ja jatkuvan katseenalaisuuden problematiikkaa näyttelijän työssä. Lisäksi hän alleviivaa roolittajien vastuuta ja teatterin muutosvoimaa suhteessa sukupuolen representaation laajentamiseen.
Opinnäytteen toisessa luvussa kirjoittaja avaa omaa henkilökohtaista kasvuhistoriaansa tytöstä naiseksi. Hän pureutuu 1990- ja 2000-lukujen mediatutkimuksen lähteisiin ja tarkastelee niitä suhteessa sukupuolen representaatioon. Kirjoittaja avaa historiaansa aina päiväkodista lukioon ja kansanopisto-opintoihin saakka ja pohtii, mitkä asiat ovat vaikuttaneet hänen oman sukupuoli-identiteettinsä ja sukupuolen ilmaisunsa muotoutumiseen.
Kolmannessa luvussa kirjoittaja syventyy tutkimaan Nätyn aikaisia kokemuksiaan sukupuolen näyttelemisestä ja katseen alla olemisesta. Keskeisimpinä taiteellisina lähteinä toimivat kirjoittajan näyttelemät hahmot teoksissa MEDEIA – Ihana tyttö (2021) ja Kadonnutta aikaa etsimässä (2023), kirjoittajan showpainihahmo Mimosa sekä Nätyn Groteskit äärihahmot -kurssilla syntynyt hahmo Kerttu. Kirjoittaja pohtii kokemuksiaan näyttelijänä suhteessa miehiseen katseeseen ja sisäistettyyn naisvihaan.
Lopussa kirjoittaja kertoo, että alun perin halu näytellä on syntynyt tarpeesta määritellä itse se, miten häntä katsotaan ja mitä kaikkea hän voi olla. Kirjoittaja pohtii julkisen ammatin ja jatkuvan katseenalaisuuden problematiikkaa näyttelijän työssä. Lisäksi hän alleviivaa roolittajien vastuuta ja teatterin muutosvoimaa suhteessa sukupuolen representaation laajentamiseen.