Traumainformoitu työote: Lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden käsityksiä ja kokemuksia
Hautamäki, Kirsi (2024)
2024
Sosiaalityön maisteriohjelma, Pori - Master's Programme in Social Work, Pori
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-04-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202403213015
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202403213015
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella lastensuojelun avohuollossa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden käsityksiä ja kokemuksia traumainformoidun työotteen käytöstä työssään. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jonka aineistona on ollut yhdeksän lastensuojelun avohuollossa työskentelevän sosiaalityöntekijän haastattelut. Haastattelut on toteutettu alkuvuodesta 2024 puolistrukturoituina teemahaastatteluina eräällä keskisuurella suomalaisella hyvinvointialueella. Haastatteluista saatu aineisto on analysoitu teoriaohjaavasti käyttäen taustateoriana yhdysvaltalaisen substance abuce and mental health services administrationin (SAMSHA) vuonna 2014 julkaisemaa artikkelia traumatietoisen työotteen perusteista. Lisäksi työntekijöiltä on tiedusteltu heidän käsityksiään traumatietoisuuteen ohjaavan koulutuksen lisäämisen vaikutuksista omassa työssään.
Sosiaalityöntekijöiden haastatteluista nousi selkeästi esiin SAMSHA:n artikkelissaan esittämät traumatietoisuuden perusperiaatteet. Nämä jaotellaan neljään luokkaan, jotka ovat Realization (trauman tiedostaminen), Recognize (trauman tunnistaminen), Respond (toimiminen asiakkaan toipumisen edistämiseksi) sekä Resist (lisätraumatisoitumisen välttäminen). Sosiaalityöntekijät tiedostivat traumojen laajan esiintyvyyden asiakaskunnassaan, tunnistivat traumojen aiheuttamia oireita ja käyttäytymismalleja asiakkaissaan sekä ymmärsivät lastensuojelun tekemien interventioiden mahdollisen traumatisoivan vaikutuksen. Sosiaalityöntekijät kokivat, että nykyisessä tilanteessa traumatietoisuuden toteuttaminen lastensuojelutyössä on kuitenkin haasteellista suurten asiakasmäärien ja ajanpuutteen vuoksi. Sosiaalityöntekijät pitivät systeemistä työtapaa tärkeänä myös traumatietoisuuden kannalta ja kokivat työtapojen vahvistavan toisiaan. Kaikki sosiaalityöntekijät olivat motivoituneita saamaan lisäkoulutusta traumatietoisuudesta ja pitivät sitä tärkeänä työssään. He arvioivat traumatietoisuuden lisäämisestä olevan hyötyä sekä omaan työhönsä että asiakkaan tilanteeseen.
Tutkimus osoittaa, että traumatietoisen työotteen perusperiaatteet ovat sosiaalityöntekijöille tuttuja, mutta käytännön toteutukselle on haasteita. Tiedon lisäämiselle lastensuojelun avohuollossa on kiinnostusta ja tarvetta. Traumainformoidun työotteen laaja-alainen käyttöönotto vaatisi tutkimuksen mukaan ennen kaikkea korjausta sosiaalityöntekijöiden asiakasmääriin ja resursseihin. Lastensuojelun avohuollossa vallitseva nopeatempoisuus, ratkaisukeskeisyys ja muutoshakuisuus eivät sosiaalityöntekijöiden mukaan tue traumatietoisen ajattelun lähtökohtia. Tässä tutkimuksessa esille tulleet sosiaalityöntekijöiden kokemukset vahvistavat aiempien tutkimusten tuloksia traumatietoisen työotteen käyttöön liittyen.
Sosiaalityöntekijöiden haastatteluista nousi selkeästi esiin SAMSHA:n artikkelissaan esittämät traumatietoisuuden perusperiaatteet. Nämä jaotellaan neljään luokkaan, jotka ovat Realization (trauman tiedostaminen), Recognize (trauman tunnistaminen), Respond (toimiminen asiakkaan toipumisen edistämiseksi) sekä Resist (lisätraumatisoitumisen välttäminen). Sosiaalityöntekijät tiedostivat traumojen laajan esiintyvyyden asiakaskunnassaan, tunnistivat traumojen aiheuttamia oireita ja käyttäytymismalleja asiakkaissaan sekä ymmärsivät lastensuojelun tekemien interventioiden mahdollisen traumatisoivan vaikutuksen. Sosiaalityöntekijät kokivat, että nykyisessä tilanteessa traumatietoisuuden toteuttaminen lastensuojelutyössä on kuitenkin haasteellista suurten asiakasmäärien ja ajanpuutteen vuoksi. Sosiaalityöntekijät pitivät systeemistä työtapaa tärkeänä myös traumatietoisuuden kannalta ja kokivat työtapojen vahvistavan toisiaan. Kaikki sosiaalityöntekijät olivat motivoituneita saamaan lisäkoulutusta traumatietoisuudesta ja pitivät sitä tärkeänä työssään. He arvioivat traumatietoisuuden lisäämisestä olevan hyötyä sekä omaan työhönsä että asiakkaan tilanteeseen.
Tutkimus osoittaa, että traumatietoisen työotteen perusperiaatteet ovat sosiaalityöntekijöille tuttuja, mutta käytännön toteutukselle on haasteita. Tiedon lisäämiselle lastensuojelun avohuollossa on kiinnostusta ja tarvetta. Traumainformoidun työotteen laaja-alainen käyttöönotto vaatisi tutkimuksen mukaan ennen kaikkea korjausta sosiaalityöntekijöiden asiakasmääriin ja resursseihin. Lastensuojelun avohuollossa vallitseva nopeatempoisuus, ratkaisukeskeisyys ja muutoshakuisuus eivät sosiaalityöntekijöiden mukaan tue traumatietoisen ajattelun lähtökohtia. Tässä tutkimuksessa esille tulleet sosiaalityöntekijöiden kokemukset vahvistavat aiempien tutkimusten tuloksia traumatietoisen työotteen käyttöön liittyen.