Vertaiserimielisyys tiedollisena ongelmana

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkitaan vertaiserimielisyyttä sosiaalisen tietoteorian näkökulmasta. Tarkastelun keskiössä on erityisesti asiantuntijoiden välinen erimielisyys. Työssä pyritään määrittelemään vertaiserimielisyyden ehdot ja se, mitä niistä näin määriteltynä seuraa tiedollisesti. Keskeinen kysymys on, voivatko tiedollisesti tasavertaiset henkilöt olla perustellusti ja rationaalisesti eri mieltä jostakin propositiosta tai teoriasta. Työssä käydään läpi tähän kysymykseen tarjottuja tärkeimpiä vastausvaihtoehtoja, jotka ovat konformismi, ei-konformismi (right-reasons-view ja permissivismi) sekä näiden välimuodot kokonaisevidenssinäkemys ja justifikationismi. Lisäksi tutkitaan sitä, miltä asiantuntijaerimielisyystilanne näyttää ulkopuolisen näkökulmasta. Maallikot tarvitsevat usein asiantuntijoiden opastusta vaikeissa kysymyksissä, mutta asiantuntijoiden erimielisyys voi aiheuttaa vakavia esteitä luotettavan tiedon saamiselle. Tekstissä esitellään myös muita sosiaalisen tietoteorian tutkimuskysymyksiä ja peruskäsitteistöä siinä määrin kuin ne ovat relevantteja vertaiserimielisyyden kannalta. Tutkielma osoittaa, että asiantuntijoiden välinen vertaiserimielisyys on tietoteoreettisesti vaikea ongelma, koska sen voi konformismin mukaan nähdä helposti johtavan laajaan skeptisismiin varsinkin vaikeiden systemaattisten erimielisyyksien kohdalla. Näitä ovat muun muassa pitkäaikaiset filosofiset, uskonnolliset, poliittiset ja jotkin tieteelliset ongelmat. Tämä tarkoittaa sitä, että tiedollinen oikeutus uskoa näihin kysymyksiin annettuihin vastauksiin lakkaa pitkäaikaisen asiantuntijaerimielisyyden vallitessa. Seuraukset ovat vakavat niin asiantuntijoiden kesken kuin asiantuntijoilta neuvoa kaipaavien maallikoiden kannalta. Ei-konformismi sekä muut vaihtoehdot tälle johtopäätökselle eivät tarjoa tietoteoreettisesti hyväksyttävämpiä vastauksia, vaan ajautuvat ongelmiin perusteettoman tiedollisen itsekkyyden, mielivaltaisuuden ja jopa dogmaattisuuden kanssa. Kokonaisevidenssinäkemys ja justifikationismi eivät tarjoa systemaattisten erimielisyyksien kohdalla parempia ratkaisuja, vaan ne ajautuvat samankaltaisiin ongelmiin. Esitän Nathan L. Kingin näkemyksiin perustuen, että vertaiserimielisyyttä käsittelevä filosofia asettaa ylitsepääsemättömiä oletuksia evidenssin jakamiselle, minkä vuoksi tiedollinen tasavertaisuus asettuu useimmissa tapauksissa kyseenalaiseksi. Systemaattisissa erimielisyyksissä evidenssiä on Kingin mukaan käytännössä mahdotonta jakaa täydellisesti tai edes kovin hyvin, ja tämän vuoksi on väärin päätellä skeptisismiin episteemisesti tasavertaisen käsitteen perusteella. Silti skeptisismi ei ole väärä johtopäätös, koska King osoittaa, että sen voi nähdä seuraavan episteemisestä epäselvyydestä. Vaikka skeptisismiä voidaan perustella vakuuttavasti sekä episteemisesti tasavertaisen käsitteeseen että sen kieltämiseen perustuen, on mahdollista kysyä, eikö silti voisi olla mahdollista ylläpitää tiedollisesti perusteltua rationaalista erimielisyyttä episteemisesti epäselvissä tilanteissa. Catherine Z. Elgin vastaa myöntävästi. Hän perustaa vastauksensa Jonathan L. Cohenin erotteluun proposition uskomisen ja hyväksymisen välille. Tämän erottelun mukaan propositioon uskominen ei ole tahdonalainen valinta, vaan uskomukset syntyvät reaktioina evidenssiin. Koska uskomuksia ei voi valita, on myös perusteetonta vaatia henkilöä luopumaan uskomuksistaan tai pitäytymään niissä. Sen sijaan propositioiden hyväksyminen on tahdonalaista. Voimme hyväksyä proposition tai teorian päättelymme ja tutkimustemme lähtökohdaksi. Elgin esittää, että juuri tutkimuksellisista syistä on perusteltua hyväksyä erilaisia johtopäätöksiä jostakin kiistanalaisesta propositiosta tai teoriasta. Tämä on erityisen perusteltua silloin, kun episteemiset olosuhteet ovat epäselvät. Vain sitoutumalla joihinkin näkemyksiin tutkimusponnisteluidemme on mahdollista saavuttaa vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. Tutkielman lopussa esitän Elginin näkemykseen pohjautuvan oman hahmotelmani maltillisesta ei-konformismista, joka ottaa lähtökohdaksi Cohenin erottelun. Vaikka näin voikin nähdäkseni antaa heikon mutta riittävän tiedollisen oikeutuksen asiantuntijaerimielisyyksille, jää moni kysymys avoimeksi. Maallikoiden mahdollisuudet saada luotettavaa tietoa erimielisiltä asiantuntijoilta eivät välttämättä parane, vaikka asiantuntijoiden erimielisyys olisi tiedollisesti perusteltua ja selitettävissä.