Korkeakouluyhteisön liikkumisen päästölaskenta ja päästövähennystoimenpiteet

Abstract

Suomalaiset korkeakoulut tavoittelevat hiilineutraaliutta, mikä edellyttää kasvihuonekaasupäästöjen luotettavaa laskentaa ja merkittävää vähentämistä. Korkeakouluille ei kuitenkaan ole niiden erityispiirteet huomioivaa, johdonmukaiseen ja vertailtavaan päästölaskentaan ohjaavaa standardia tai vakiintuneita käytäntöjä. Kodin ja kampusten väliset matkat ovat esimerkki usein suuruudeltaan merkittävästä päästölähteestä, jota korkeakouluissa ei aina lasketa esimerkiksi resurssi- tai datapuutteiden tai päästöjen vähentämisen haasteellisuuden vuoksi.

Tässä työssä tutkittiin korkeakouluyhteisön jäsenten kodin ja kampusten välisten matkojen päästölaskentaa kirjallisuuskatsauksen ja case-organisaatio Metropolia Ammattikorkeakoulun kautta. Kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin liikenteen päästöihin ja kestävyyssiirtymään erityisesti työ- ja opiskelumatkaliikkumisen ja korkeakoulujen näkökulmasta sekä tarkasteltiin liikkumisen päästölaskentaa ja kyselytutkimuksia laskennan tiedonkeruumenetelmänä. Tapaustutkimuksessa toteutettiin verrokkiorganisaatioiden asiantuntijoiden haastattelujen pohjalta liikkumiskysely, laskettiin Metropolia Ammattikorkeakoulun päästöt kyselyyn perustuen ja tarkasteltiin laskennassa ja sen tiedonkeruussa tehtyjen valintojen vaikutusta lopputuloksiin. Lisäksi tutkittiin toimenpiteitä, joilla korkeakouluorganisaatiot voivat vaikuttaa liikkumisen päästöihin.

Metropolia Ammattikorkeakoulun kodin ja kampusten välisten matkojen päästöiksi saatiin 4650 t CO2e vuonna 2023, mikä tarkoittaa 43 % korkeakoulun kokonaispäästöistä sen edellisvuoden hiilijalanjälkeen suhteutettuna. Tulokset olivat monilta osin tyypilliset suhteessa muihin korkeakouluihin ja kirjallisuuteen: päästöistä valtaosa aiheutui opiskelijoiden matkoista, mutta keskimääräisen työntekijän päästöt (0,51 t CO2e/hlö) olivat noin kaksinkertaiset verrattuna keskimääräiseen opiskelijaan (0,25 t CO2e/hlö).

Herkkyystarkastelussa analysoitiin tiettyjen muuttujien ja oletusten muutosten vaikutusta kokonaispäästöihin ja havaittiin, että korkeakouluyhteisön jäsenten liikkumiskäyttäytymistä yksinkertaistavat oletukset muuttivat tuloksia vain hieman. Sen sijaan autoilun kulkutapaosuus otoksessa vaikutti olevan päästöjä olennaisesti määrittävä tekijä. Tulosten perusteella riittävän suuri ja edustava otos on liikkumiskyselyyn perustuvassa laskennassa kriittistä, ja korkeakoulussa on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota opiskelijoiden tavoittamiseen. Otoskokoa voi edistää esimerkiksi kyselyn systemaattisella viestinnällä, arvontapalkkioilla ja kyselylomakkeen suunnittelulla. Havaintojen perusteella koottiin suositukset tiedonkeruuseen ja esimerkkikyselylomake.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella työnantajat ja oppilaitokset voivat vaikuttaa työ- ja koulumatkaliikenteen päästöihin ohjaamalla yksilöiden kulkutapavalintaa ja matkasuoritteiden määrää esimerkiksi kestävän liikkumisen kannusteilla, yksityisautoilun rajoitteilla sekä etätyö- ja etäopiskelumahdollisuuksilla. Liikennejärjestelmään ja asumiseen liittyvät korkeakouluorganisaation ulkoiset tekijät, kuten liikenteen sähköistyminen, kestävien kulkutapojen olosuhteet ja julkisen liikenteen yhteydet ovat todennäköisesti päästöjen kannalta korkeakoulun omia valintoja merkittävämpiä, mutta korkeakoulujen vastuu kestävän liikkumisen edistämisessä nähdään tärkeänä.

Tapaustutkimuksessa korkeakouluyhteisö toivoi korkeakoululta eniten kestäviin kulkutapoihin, kuten pyöräilyyn kannustavia ohjauskeinoja, ja vähiten yksityisautoilun houkuttelevuutta vähentäviä ohjauskeinoja, jotka toisaalta kirjallisuuskatsauksen perusteella ovat todennäköisesti vaikuttavimpia. Johtopäätöksenä case-organisaatiolle suositellaan kokonaisvaltaisen toimenpideohjelman luomista, jossa huomioidaan sekä kestävän liikkumisen kannusteet että yksityisautoilun rajoitteet sekä kiinnitetään huomiota toimenpiteiden oikeudenmukaisuuteen ja liikkumiseen vaikuttaviin, korkeakouluorganisaation ulkopuolisiin tekijöihin.

Higher education institutions in Finland aim for carbon neutrality, which requires reliable carbon footprint calculation as well as significant emission reductions. However, there are no standards or established practices for calculating carbon footprints in a consistent and comparable way that would acknowledge the specifities of these institutions. Commuting is an example of a typically significant emission source that is not always considered in carbon footprint calculation due to deficiencies in resources or data or challenges in reducing the emissions.

Commuting emissions of students and staff members were examined in this thesis through a literature review and case study regarding Metropolia University of Applied Sciences. The literature review looked at transport emissions, sustainable transition in case of commuting and universities as well as calculation of commuting emissions, especially using travel surveys. In the case study, a travel survey was conducted based on interviews with experts from other universities, and commuting emissions were calculated based on the survey data. A sensitivity analysis focusing on certain choices made in the data collection and calculation was carried out, as well as a brief review of commuting emission reduction measures.

In 2023, commuting emissions of Metropolia University of Applied Sciences were 4650 t CO2e which accounts for approximately 43 % of the university’s last calculated carbon footprint. The results echoed typical findings from literature and other higher education institutions: the majority of the emissions were caused by student commuting, but the emissions of an average staff member (0,51 t CO2e) were approximately twice as high as of an average student (0,25 t CO2e).

In the sensitivity analysis, changes in certain factors in the calculation were studied. It was found out that assumptions that simplify the travel behavior of individuals did not have a significant impact on the results. However, modal share of car travel seemed to be a significant factor in relation to end results. Based on the findings and literature review, a sufficiently large and representative survey sample is a critical factor for reliable carbon footprint calculation when using a travel survey as the data collection method. In higher education institutions, it is important to pay special attention to the representation of students in the sample. Systematic communications, prize draws for participants and certain choices in survey design might promote sufficient response rates. Based on the findings, recommendations for data collection, including an example survey form was created.

Higher education institutions can influence commuting emissions by steering the modal choices of its students and staff members and controlling the need for commuting with practices for remote work and studying. Steering can rely on incentives for sustainable transport modes and limiting the attractiveness of commuting by car. Based on the literature review, external factors in the transport system, such as the electrification of transport, infrastructure and public transport connections probably have a greater impact on emissions than the steering practices of a higher education institution. However, taking part in promoting sustainable transport is seen as the responsibility of higher education institutions.

In the case study, students and staff members wished for incentives for sustainable transport, such as encouragement for biking. Respectively, limitations for motorized transport were the least favored, although they are the most effective based on the literature review. As a conclusion, developing an action plan with both ”sticks” and “carrots” is recommended for the case organization, as well as paying attention to the social acceptability of the actions and the external factors affecting modal choice.