”Ei oo yhtään kaveria ja on ihan yksin” : Esiopetusikäisten lasten näkemykset ja kokemukset yksinäisyydestä

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yksinäisyyttä esiopetusikäisten lasten näkökulmasta. Suurin osa suomalaisista lapsista osallistuu perusopetusta edeltävänä vuotena vuoden kestävään esiopetukseen. Esiopetusryhmä on oppimisympäristönä ainutlaatuinen, koska monelle lapselle se on ensimmäinen kokonaan ikätovereista koostuva vertaisryhmä. Vertaisryhmässä tapahtuva positiivisten ihmissuhteiden muodostaminen on lapsen terveen sosioemotionaalisen kehityksen kannalta tärkeä kehitystehtävä. Vertaisryhmässä ulkopuolelle jääminen voi aiheuttaa lapsessa yksinäisyyden tunteen. Koettu yksinäisyys voi pitkittyessään johtaa toivottomuuden tunteisiin ja masennukseen.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia näkemyksiä esiopetusikäisillä lapsilla oli yksinäisyydestä. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisissa tilanteissa esiopetusikäiset lapset kokevat yksinäisyyttä esiopetuspäivän aikana ja millaisia tunteita yksinäisyys esiopetusikäisissä lapsissa herättää. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin loppuvuodesta 2023 haastattelemalla esiopetusikäisiä lapsia yhden länsisuomalaisen päiväkodin yhteydessä toimivassa esiopetusryhmässä. Tutkimusaineisto koostuu seitsemän esiopetusikäisen lapsen haastatteluista, jotka toteutettiin puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina lasten esiopetuspäivän aikana.

Teoreettisina lähtökohtina tarkasteltiin ensin esiopetusikäisten toimintaympäristöä eli esiopetusta. Sen jälkeen avattiin yksinäisyyden käsitettä yleisesti sekä tuotiin esille aiempaa tutkimustietoa esiopetusikäisenä koetusta yksinäisyydestä. Lopuksi tuotiin esille tutkimustietoa tunteista ja tunnetietouden oppimisen tärkeyttä esiopetuksessa. Tutkimusaineiston analyysi toteutettiin fenomenografisen lähestymistavan avulla. Fenomenografisessa tutkimuksessa tarkasteltavana ovat ihmisten erilaiset käsitykset tutkittavana olevasta ilmiöstä eli tässä tutkimuksessa yksinäisyydestä.

Keskeiset tutkimustulokset vahvistavat aikaisempia tutkimustuloksia siitä, että esiopetusikäiset lapset tietävät, mitä yksinäisyys on. Esiopetusikäisten lasten kokemuksissa yksinäisyys nähtiin epämiellyttävänä tuntemuksena siitä, että ei ole kaveria, jonka kanssa voisi leikkiä. Tutkimustulosten mukaan esiopetusikäiset lapset kokivat yksinäisyyttä erityisesti tilanteissa, joissa oli mahdollisuus omaehtoiseen leikkiin vertaisryhmän jäsenten kanssa. Lasten näkemyksissä korostui yksinäisyyden kokeminen leikistä ulkopuolelle joutuessa. Tutkimustulosten mukaan yksinäisyys aiheuttaa lapsissa epämiellyttäviä tunteita, kuten surua, pettymystä ja ikävystymistä. Tutkimustulokset vahvistivat, että yksinäisyyttä kokevat myös ne lapset, joilla on esiopetusryhmässä ystäviä.

Vertaissuhdetaitojen kehittämiseen panostamalla esiopetuksessa on mahdollista ehkäistä vertaissuhdeongelmien, kuten yksinäisyyden pitkittymistä. Tulevaisuudessa aiheesta voisi tehdä lisätutkimusta tutkimalla esiopetusikäisten yksinäisyyttä laajemman tutkimusaineiston avulla. Tulevaisuudessa voisi myös tutkia, miten yksinäisyyden kokemukset eroavat koulujen ja päiväkotien yhteydessä toimivien esiopetusryhmien lapsilla. Tulevaisuuden tutkimuksissa voisi verrata esiopetuksen henkilöstön näkemyksiä yksinäisistä lapsista, yksinäisten lasten kokemuksiin yksinäisyydestä.