It/se näyttelee : Kaltaistuminen näyttelijän tekniikkana

Abstract

Tässä maisterin kirjallisessa opinnäytteessä tutkin näyttelemisen mimeettisiä tekniikoita. Käsittelen niitä eri opintojaksojen oppimiskokemuksia peilaamalla sekä tarkastelemalla taiteellista opinnäytetyötäni Copy Pasta Cut.

Opinnäytteen tutkimuskysymys kytkeytyy havaintooni siitä, että tarkkailen usein näyttelemiseni ulkoista ilmentymistä. Koen tämän tarkkailun häiritsevän näyttelemiseeni olennaisesti kuuluvaa vaikuttumista. Ongelmaa korostaa lisäksi näkemykseni siitä, että koen ’itsen’ näyttäytymisen esiintymisessäni vastenmielisenä ja torjuttavana abjektina.

Kysyn opinnäytteessäni, miten huomiokenttäni ja kokemuksellinen näkökulma muuttuvat, kun pyrin tietoisesti muuntautumaan toiseksi eli kaltaistumaan. Kaltaistuminen on johdattanut minut tarkastelemaan näyttelemistäni kahdesta näkökulmasta: itsenäni ja jonakin toisena. Käsittelen myös tapauksia, joissa nämä kaksi näyttelemisen tapaa on viety äärimmilleen. Näihin lukeutuvat yhtäältä esiintymiskokemukset, joissa oikea kipu ja refleksit ovat olleet merkittävässä osassa ja toisaalta tilanteet, joissa näyttelemäni asiat ovat lähes häivyttäneet minut subjektina.

Totean tutkielmassani, että kaltaistuminen auttaa minua vapautumaan itseni ilmenemiseen liittyvästä torjunnasta ja tarkkailusta. Tämän lisäksi kaltaistumalla on mahdollista ottaa käyttöön tiedostamattomia ja vieraita puolia, jotka todistavat minuuden sekä näyttelijyyden prosessin alaisuutta. Täydellinen toiseksi tekeytyminen ei kuitenkaan ole mahdollista, eikä siihen pyrkiminen lopulta palvele subjektiivisen itsen piilottamista. Kaltaistuminen toimii oikeastaan päinvastoin; silloin oma erillisyyteni ja subjektiivisuuteni piirtyy vahvemmin esiin. Totean työni päätteeksi, että ruumiin ulkoinen ilmentyminen on olennaisesti sidoksissa sisäiseen tuntoisuuteen, eikä näin ollen omaa kokemuksellisuutta ole enää tarpeen ohittaa.