"Roskapussi päivässä pitää dystopian loitolla": Etnografinen tutkimus roska-aktivismista Suomessa

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani roska-aktivismia eräänlaisena yhteiskunnan vallitsevaa jätesuhdetta kriittisesti puhuttelevana toimintana. Roska-aktivistit ovat ihmisiä, jotka käyttävät omaa vapaa-aikaansa roskien keräämiseen luonnosta ja kaupunkialueilta sekä tuottavat tekemisestään sisältöä sosiaaliseen mediaan pyrkien siten vaikuttamaan yleisöönsä. Roska-aktivistit rikkovat yhteiskunnassa yleisesti normaalina pidettyä tapaa toimia jätteen kanssa, mikä tekee ilmiöstä jätesosiologisesti kiinnostavan tutkimuskohteen. Selvitän tutkielmassani, millaista toimintaa roska-aktivismi on ja millaista toimijuutta ja olemusta roska-aktivistien representaatiot tuottavat jätteelle. Kysyn myös, miten toiminta mahdollisesti rakentaa vaihtoehtoista, eettisempää subjektiutta suhteessa jätteeseen. Aihe on yhteiskunnallisesti merkityksellinen, koska jäte on yksi moderniin kulutuskeskeiseen elämäntapaan tiiviisti kytkeytyvistä ja sosioekologisia järjestelmiä uhkaavista ympäristöongelmista. Näin ollen vaihtoehtoisten jätekäytäntöjen tutkiminen voi tarjota arvokkaita näkökulmia kestävämpien käytäntöjen kuvittelemisessa.

Roska-aktivismin tutkimisessa yhteiskunnallinen jätetutkimus kohtaa sosiaalista mediaa hyödyntävän aktivismin tutkimuksen. Tutkimukseni teoreettinen viitekehyskin ammentaa näin ollen sekä aktivismin tutkimuksesta että enemmän-kuin-inhimillisestä sosiologiasta, joka on kattokäsite aineistoni analysoimisessa hyödyntämilleni relationaalisille, uusmaterialistisille ja posthumanistisille teorioille. Tutkielmani lähtökohtana on yhteiskuntatieteellisessä jätetutkimuksessa yleinen ymmärrys jätteestä relationaalisena eli suhteissa syntyvänä ilmiönä ja jätteen ontologian rakentumisesta tilanteisesti, mikä alleviivaa roska-aktivistien jäterepresentaatioiden poliittista merkityksellisyyttä. Hyödynnän myös affektiteoriaa analysoidessani roska-aktivismissa ilmenevää jätteen affektiivista ja ruumiillista kohtaamista, jonka eettistä potentiaalia pohdin muun muassa Gay Hawkinsiin, Michel Foucault’hon ja Gilles Deleuzeen tukeutuen.

Olen kerännyt tutkielmani aineiston etnografisesti tekemällä osallistuvaa havainnointia tutkimuskentälläni, joka koostuu sekä fyysisen maailman että sosiaalisen median ulottuvuuksista. Käytännössä olen tavannut kasvotusten viisi roska-aktivistia, joiden kanssa olen käynyt roskakävelyillä ja kirjoittanut havainnoistani kenttäpäiväkirjaa sekä toteuttanut etnografisia haastatteluja. Lisäksi olen seurannut yhteisöpalvelu Instagramissa noin vuoden ajan useita suomalaisia roska-aktivismitilejä, joista viideltä sain luvan hyödyntää heidän tuottamiaan kuva- ja tekstiaineistoja tutkielmassani. Aineistoni analyysi on tehty etnografisesti ja se perustuu yhdistelmään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia sekä aineiston affektiivista luentaa.

Tutkielmassani ilmenee, että roska-aktivistit haastavat monilla tavoilla jätteen näkymättömyyteen ja ulos-sulkemiseen perustuvaa, vallitsevaa tapaa elää jätteen kanssa. Analyysini perusteella roska-aktivismi voidaan luokitella prefiguratiiviseksi politiikaksi, eli toimijat pyrkivät elämään todeksi toivotun kaltaista tulevaisuutta ja luomaan positiivisen esimerkin muille. Toiminta on tekijöilleen merkityksellistä, koska se luo keinon vaikuttaa konkreettisesti ympäröivään todellisuuteen. Toimijoiden keskeinen yhteisöllisyys tukee sitoutumista toimintaan. Lisäksi roskat tarjoavat poimijoilleen poikkeuksellisen perspektiivin yhteiskuntaan. Analyysini perusteella jätteen ontologinen kehystys roska-aktivistien representaatioissa on monin paikoin linjassa vallitsevan jätesuhteen kanssa, mutta aineistossa ilmenee myös vaihtoehtoista ontologista kehystystä, jossa jäte nähdään esimerkiksi inspiraation tai huumorin aiheena. Roska-aktivistit viettävät paljon aikaa roskia etsien, keräten, sommitellen, laskien ja kuvaten. Enemmän-kuin-inhimillisen sosiologian näkökulmasta käsin tulkitsen aikaa vievän sitoutumisen jätteen kanssa toimimiseen sekä usein toistuvat ruumiilliset ja affektiiviset kohtaamiset eettisesti merkittävinä taitoskohtina, jossa inhimilliset ja enemmän-kuin-inhimilliset toimijat tulevat yhteen ja muuttuvat vastavuoroisessa suhteessa.