Lasten kokemus osallisuudesta lastensuojeluprosessissa: Mielipiteen ilmaiseminen ja päätöksentekoon vaikuttaminen

Abstract

Lastensuojelun tehtävä on lasten hyvinvoinnista huolehtiminen, mikä edellyttää lapsen osallisuutta kaikissa lastensuojeluprosessin vaiheissa. Lainsäädännöllä ja kansainvälisillä sopimuksilla velvoitetaan lastensuojelussa ottamaan lapset mukaan heitä koskevien asioiden käsittelyyn. Osallisuus edellyttää, että lapsi pystyy ilmaisemaan mielipiteensä vapaasti ja hänellä on kaikki tarvittava tieto näkemyksensä esittämiseen. Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että lapsi ilmaisee mielipiteensä, vaan siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten lastensuojelun ammattilaisten taidot ja kyvyt ottaa lapsi mukaan keskusteluihin hänen ikä- ja kehitystasonsa huomioiden. Lapsen omat vuorovaikutustaidot ja luottamus sosiaalityöntekijään ovat myös merkittäviä tekijöitä.

Lapsen mielipide selvitetään lain mukaan kaikissa lastensuojeluprosessin vaiheissa. Lapsen mielipiteen kertomista sosiaalityöntekijä voi rohkaista ja tukea luottamuksellisen suhteen rakentamisella, lapsen huomioimisella, empaattisella lähestymistavalla, kunnioittavalla asenteella ja ajan antamisella. Lasten osallisuutta voidaan määrittää muun muassa yleisellä tasolla, lakisääteisesti ja lapsilähtöisestä näkökulmasta. Yhteistä eri näkökulmille on kuulluksi ja nähdyksi tuleminen omana itsenään ja osana yhteisöä. Osallisuuden haasteina lastensuojelussa sosiaalityöntekijät näkevät lapsen kyvyttömyyden ymmärtää asioita, ajan rajallisuuden sekä vaikeiden asioiden käsittelyn rasittavuuden lapselle.

Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostuu 11:stä lasten osallisuutta tutkivasta vertaisarvioidusta ja kansainvälisestä artikkelista, jotka tutkivat lasten osallisuuden kokemuksia lastensuojelun kontekstissa. Artikkelit ovat laadullisia lasten haastattelututkimuksia, joissa haastateltavat lapset ovat 6–22-vuotiaita. Aineiston analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Lasten kokemusten perusteella heidän osallisuuteensa vaikuttavat heidän omat valmiutensa ilmaista mielipiteensä, sosiaalityöntekijän luomat mahdollisuudet sille sekä tiedon merkitys mielipiteen muodostamiselle. Mielipiteen huomioimiseen päätöksenteossa vaikuttavat lapsen vuorovaikutustaidot ja hänen ikänsä.

Tulokset osoittivat, että lastensuojelussa lasten osallisuus jää usein toteutumatta. Lapset voivat tulla sivuutetuiksi, jos sosiaalityöntekijät uskovat, että lapset eivät pysty käsittelemään perheessä olevia asioita, joista väistämättä lastensuojelussa on kyse, ja sen vuoksi sosiaalityöntekijät eivät kerro lapsille, mistä he keskustelevat vanhempien kanssa ja miksi. Lastensuojeluprosessin alkuvaiheessa lapset sivuutetaan usein vedoten suojelemisen oikeuteen. Luottamuksellisen suhteen rakentaminen sosiaalityöntekijän ja lapsen välille koettiin vaikeaksi alun salailun jälkeen, vaikka sosiaalityöntekijät pitivät luottamuksellisen suhteen rakentamista lapsen osallisuuden edellytyksenä. Tulosten mukaan näyttää paljolti siltä, että lapset eivät koe tulleensa kuulluksi eivätkä pysty vaikuttamaan heidän elämäänsä liittyvien asioiden päätöksentekoon.