Varhaiskasvatuksen henkilöstön käsityksiä varhaiskasvatuksen lakiuudistuksesta muutosprosessin eri vaiheissa
Pöyhönen, Anna-Riikka (2024)
2024
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-04-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202403122813
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202403122813
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten varhaiskasvatuksen henkilöstö koki inkluusioon ja tuen tasoihin liittyvät muutokset varhaiskasvatuksen lainsäädännössä. Elokuussa 2022 varhaiskasvatuslaki uudistui, jolloin inkluusio lisättiin varhaiskasvatuksen tavoitteisiin sekä määriteltiin tavoitteet ja käytännöt varhaiskasvatuksessa lapselle annettavaan tukeen.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys jäsentyy kahdesta osasta. Ensimmäisenä tarkastellaan varhaiskasvatuslain uudistuksia, inkluusiota käsitteenä ja kokemuksena sekä lapsen saamaa tukea varhaiskasvatuksessa. Toinen osa käsittelee varhaiskasvatuksen muutoksia sekä muutosprosessia Fullanin (2001) teorian kautta. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa aineistona toimii varhaiskasvatuksen henkilöstön haastattelut. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti.
Tutkimuksen tuloksia on tarkasteltu kahdesta eri näkökulmasta. Toinen näkökulma pohjautuu muutosprosessiin ja toisessa tarkastellaan lakiuudistuksen sisältöä. Tuloksista selviää muutosprosessin olevan vielä kesken. Henkilöstö kuvasi lakiuudistuksen voimaantulohetken epämääräisenä ja sekavana ajanjaksona. Työyhteisöjen vahva rooli nousi esille lakiuudistuksen toteutuksessa. Lakiuudistuksen sisältöön suhtauduttiin positiivisesti, mikä tuki lakiuudistuksen toteutumista.
Inkluusio käsitteen koettiin selkiintyneen lakiuudistuksen myötä ja inkluusio kuvattiin tasa-arvon perustana sekä lapsen oikeutena osallistua ja kuulua ryhmään. Teoriassa käsite oli selkeä, mutta haastateltavien puheissa inkluusio ja integraatio sekoittuivat tai niitä käytettiin rinnasteisina. Lakiuudistuksen myötä lapsen osallisuuteen aloitettiin kiinnittämään enemmän huomiota. Tuen tasojen osalta lakiuudistusta pidettiin jäsentävänä ja yhtenäistävänä. Lapsen edun koettiin toteutuvan paremmin lakiuudistuksen voimaantulon myötä. Henkilöstö kaipasi enemmän konkreettisia työtapoja sekä arviointimenetelmiä inklusiivisen varhaiskasvatuksen toteuttamiseen. Lisäksi toiveena oli vuorovaikutuksen ja keskustelufoorumeiden lisääminen varhaiskasvatuksen eri tasojen välille.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys jäsentyy kahdesta osasta. Ensimmäisenä tarkastellaan varhaiskasvatuslain uudistuksia, inkluusiota käsitteenä ja kokemuksena sekä lapsen saamaa tukea varhaiskasvatuksessa. Toinen osa käsittelee varhaiskasvatuksen muutoksia sekä muutosprosessia Fullanin (2001) teorian kautta. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa aineistona toimii varhaiskasvatuksen henkilöstön haastattelut. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti.
Tutkimuksen tuloksia on tarkasteltu kahdesta eri näkökulmasta. Toinen näkökulma pohjautuu muutosprosessiin ja toisessa tarkastellaan lakiuudistuksen sisältöä. Tuloksista selviää muutosprosessin olevan vielä kesken. Henkilöstö kuvasi lakiuudistuksen voimaantulohetken epämääräisenä ja sekavana ajanjaksona. Työyhteisöjen vahva rooli nousi esille lakiuudistuksen toteutuksessa. Lakiuudistuksen sisältöön suhtauduttiin positiivisesti, mikä tuki lakiuudistuksen toteutumista.
Inkluusio käsitteen koettiin selkiintyneen lakiuudistuksen myötä ja inkluusio kuvattiin tasa-arvon perustana sekä lapsen oikeutena osallistua ja kuulua ryhmään. Teoriassa käsite oli selkeä, mutta haastateltavien puheissa inkluusio ja integraatio sekoittuivat tai niitä käytettiin rinnasteisina. Lakiuudistuksen myötä lapsen osallisuuteen aloitettiin kiinnittämään enemmän huomiota. Tuen tasojen osalta lakiuudistusta pidettiin jäsentävänä ja yhtenäistävänä. Lapsen edun koettiin toteutuvan paremmin lakiuudistuksen voimaantulon myötä. Henkilöstö kaipasi enemmän konkreettisia työtapoja sekä arviointimenetelmiä inklusiivisen varhaiskasvatuksen toteuttamiseen. Lisäksi toiveena oli vuorovaikutuksen ja keskustelufoorumeiden lisääminen varhaiskasvatuksen eri tasojen välille.